Kaaron Jani on paras kirjoittaja HS:ssa. Nyt hän summaa uusimmassa jutussaan jotain hyvin olennaista: 2010-luvun heimokulttuurin.

Heimolaisuus on luultavasti jotakin, mikä tulee ihmiselle luonnostaan. Opimme jo monta vuosituhatta sitten, että ryhmässä selviämme paremmin, ja jos ryhmä pitää yhtä ja uskoo samoihin pyhiin arvoihin, olemme vahvempia toisia ryhmiä vastaan.

Heimolaisuus olisikin varmasti kullanarvoinen ominaisuus, jos ihmiskuntaa uhkasi avaruusolioiden armeija, mutta tällä hetkellä se on eräs suurimmista ongelmistamme.

Ei sen väliä, oletko anarkisti, vasemmistolainen, islamisti tai kokoomusnuori, heimolaisuus on ennen kaikkea tapa olla ajattelematta itse.

Pahinta kaikista on se, että tämä syvenevä heimoistuminen näyttää olevan nimenomaisesti se, mitä me haluamme.

Aloin jutun jälkeen miettimään, keneltä ja miksi saamme kauppaa ja työtä? Samanlaisilta ja -henkisiltä (asiakkailta) kuin me. Jos ei kemiat kohtaa, kauppaa syntyy harvoin.

Valitsemme siis mielummin henkilöt, joiden kanssa on mukavaa tehdä työtä, kuin sellaiset, joiden kanssa voisi syntyä upeaa työtä, koska sitä saattaisi edeltää hirvittävä määrä tuskaa ja stressiä.

Pikku Apuri

0 Vastausta

Kommentoi?

Osallistu ja levitä sanaa.
Osallistu.

Kommentoi?

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.