Eräs ilta Kärsämäessä vuonna 1977

Olin aiemmin ostanut viikkorahoillani Soave -tuubin. Truuttasin sitä käsiini ja hieroin tukan “teddyksi”, kun isot pojat olivat niin kehottaneet. En tiedä, mutta hajusta päätellen aine olisi kuulunut auton alle tai veneen aironpidikkeisiin mielummin kuin seitsenvuotiaan pojannaskalin hiuksiin.

Puin farkkuliivin, jossa olivat bändien pinssit rivissä. Crazy Cavan ja Matchbox siellä ainakin kiikkuivat. Montsarit oli käännetty varsistaan, ja sisäosaan, joka nyt näkyi siis ulkopuolelle, oli kirjattuna samat bändinimet. Ne löytyivät myös Pallivahan koulun pulpettien kansista.

Livahdin nopsaan ovesta, etteivät äiti ja isä näe.

Kokoonnuimme Ampumakentänkadun pihamaalle. Isot pojat, eli jo 11-vuotiaat, olivatkin tuoneet mukanaan pesäpallomailoja ja pyörän ketjuja. Niitä jaettiin kaikille meille, yli kymmenelle osanottajalle. Muistan että uhon taso oli korkea. Itse lymyilin hieman taaempana, osin ymmälläni siitä mitä on tapahtumassa.

Lähdimme joukkona kohti Runkkaria, joka viralliselta nimeltään Runosmäkenä tunnettiin. Joukkiomme isot kihot tosin suorittivat tarkkaa havaintokykyä ja päättivät pysähtyä jo aiemmin, ns. Pallin kerrostaloalueelle. Runkkarilaisten maine oli meille liian kauhea. Pallin pojat riittivät.

Kun lähestyimme aluetta, joka oli avonainen heinäpellon palanen Teboilin ja kerrostaloalueen välissä, näimme Pallin pojat jo odottelemassa. Kunnon keskiaikaisen rynnäkön jälkeen olimmekin toinen toistemme kimpussa. En muista lyötiinkö aseilla, tuskin, mutta kyllä pikkunaskalitkin toisilleen pahaa saivat aikaan. Naarmuja ainakin. Vastustajistamme Laineen Jarno ainakin taisi saada turpaansa joltakin.

En muista edes sitä voittiko jompi kumpi? Muistan vain itselleni silloin tuntemattoman aineen (testosteronin) nousun kropassa, kun kävelimme takaisin kotiinpäin. Joukkiomme oli yhtenäisempi kuin koskaan. Ei siis ihan turha reissu.