lobbaajaruokaa?

lobbaajaruokaa?

Joskus 90-luvun alussa oli pakko erota kirkosta, koska tiede ja tieto söi kristinuskon uskottavuuden. Nyt viime vuosina on se pienikin usko demokratiaan rapisemassa. Isot päätökset tehdään EU-parlamentissa ja pienemmät täällä eduskunnassa.

Guardianin juttu EU-päätöskoneistosta kertonee tarpeeksi tällaiselle House of Cards -fanillekin. Jokaista europarlamentikkoa kohden löytyy 40 lobbaajaa, pääosin energia (öljy, kaasu ymv.), tupakka, alkoholi, jne. ongelma-aloilta.

Ja “parasta” lobbaajissa on se, että he ovat entisiä edustajia, jotka parlamenttieläkkeet saatuaan voivat vaan hypätä jonkun megayrityksen valhekoneiston lisäsuuksi:

The most effective lobbying in Brussels centres on the gamekeepers-turned-poachers, the revolving door of senior commission officials, diplomats, and MEPs who retire or quit public office and instantly take up offers to translate their contacts and inside knowledge into lucrative lobbying work, often by moving to an office across the street.

 

Lobbajien vallasta kertoo varovainen arvio: He vaikuttavat jopa 3/4 -osaan kaikista säädettävistä laeista.

Usko tässä sitten demokratiaan? “Muista äänestää vaaleissa”.

Pikku Apuri

2 Vastausta
  1. Antti
    Antti says:

    Demokratia on kuollut, eläköön demokratia! Vielä 50 v. sitten yksittäisen ihmisen toiminta ja kulutustottumukset aiheuttivat melko suoran palautteen (ainakin Suomessa). Nyt meillä ei ole enää mitään käsitystä siitä, mikä on Tyynen meren muovijätelauttojen ja oman toimintamme välinen yhteys. Suorat vaikutukset eivät enää näy ja välillisiä on mahdoton arvioida.

    Osittain sama ilmiö on tuhonnut myös demokratian. Vaikutusketjut ovat niin monimutkaisia, ettei yksittäisen ihmisen ymmärrys enää riitä. Jos haluat ajokortin, pitää käydä autokoulu. Jos haluat (kristillisen) vihkimisen, pitää käydä rippikoulu. Demokratian periaatteiden mukaisesti kuka tahansa taulapää saa kuitenkin äänestää äänestysiän saavutettuaan. Millään tavalla ei kontrolloida sitä, ymmärtääkö äänestäjä mitä äänestää.

    Vastaus saattaisi olla meritokratia. Siinä äänestäjän olisi osoitettava kyvykkyytensä punnittuun mielipiteeseen, eli äänestyskäyttäytymiseen. Hankaluutena toki olisi se, miten ja millä perusteilla kyvykkyys osoitettaaisiin. Siihen voisi kuitenkin olla mahdollista saada tiedemaailmasta apua.

    Vastaa
  2. Antti
    Antti says:

    Jäi vielä sanomatta se, että nykyisessä suhteellisessa vaalitavassamme ääni annetaan aina ensisijaisesti demokratialle. Sen jälkeen puolueelle ja vasta viimeisenä ehdokkaalle. Ainoa tapa edesauttaa muutosta on siis jättää äänestämättä.

    Miksikö? Siksi, koska kun äänestysprosentti putoaa tarpeeksi alas, vaalien merkitys kyseenalaistuu. Silloin on pakko ryhtyä miettimään syitä ja silloin on mahdollista löytää jotakin uutta, globaaliin maailmaan paremmin sopivaa.

    Vastaa

Kommentoi?

Osallistu ja levitä sanaa.
Osallistu.

Kommentoi?

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.