Cornell -kuopasta ylös Lefka Ori -vuoriston päälle

Juttelimme juuri Pian kanssa, että meille, kuten tuhansille muillekin ikäisillemme, viime viikolla tapahtunut Chris Cornellin masennuspohjainen mielenhäiriö ja itsensä tappaminen jätti yllättävän ison jäljen.

Rumban Kimmo Vanhatalo puhui sukupolvikokemuksesta ja se tuntuukin tutulta. Nyt viimeistään olemme siirtyneet pois nuoruudesta. Rich Larson kirjoitti vielä paremmin samasta aiheesta blogissaan.

Nyt kun itsellä on yhden Tekes-projektin loppusuora, ja kohta sen loppuraportin aika sekä muutenkin paljon töitä, tuon ko. rockaatelisen äkkikuolemaa ei olisi tarvittu. Huomaan, etten saa töitä nytkään tehtyä kuten pitäisi.

Kaikkein pahinta on se, että tiedän itsekin kärsiväni lievästä depressiosta aika ajoin.

Kun on saavuttanut kaikki tavoitelemansa asiat, elämä muuttuukin yllättäen merkityksettömämmäksi.

Kreetalta nousuun

Ensi viikonloppuna lennämme kreikkalaistuttuja tapaamaan tuttuihin maisemiin, Kreetalle. Viivymme kaksi viikkoa ja koitan sinä aikana saada loppuraportit kasaan, kun en kuumimassa UV-säteilyssä (klo 11-16) voi kuitenkaan oleilla (eikä muuten kannattaisi kenenkään muunkaan). Toki kävelemme taas Samarian rotkot läpi ja nautimme Lefka Ori -vuoriston maisemista, mutta tällä kertaa hieman iisimmin.

Palataaan siis muihin työasioihin taas 12.6. alkaen.