>

>

On se hieno tämä Kari Leon näppäämä, Vuoden Luontokuvaksi 2009 valittu ”Metsän emäntä”. Täällä myös muut ehdokit.

>Tuli törmättyä shampoo-ohjeeseen, jota on pakko koittaa:

– 1,25dl kuumaa vettä, johon sekoitat
– 0,5dl ruokasoodaa

Lisää viiden minuutin hämmennyksen jälkeen 1-2 tippaa aromaterapiaöljyä, kuten teepuuöljyä tai rosmariinia. Joululahjaongelma lienee ratkaistu.

Ja jollet jaksa ”kokata”, aina on Pieni Ekopuoti, mistä saa kaikkea hyvää. Nimittäin perus-shampoissa on niin paljon e-sitä ja happo-tätä, etten aluksi meinannut uskoa. Päästä se sitten kulkeutuu viemäriverkoston kautta vesiimme. Not cool.

>

Yksi koukuttavimmista tv-viihdehetkistä juuri nyt on Animal Planetilta tuleva Whale Wars, Valassodat -sarja. Siinä Sea Shepardin miehistö taistelee japanilaisia valaanpyyntilauksia vastaan eteläisellä pallonpuoliskolla. Sea Shepardin porukka heittelee voihappopalloilla japseja, jotka ampuvat LRAD-ääniaseilla takaisin! Huimaa meininkiä vuonna 2009!

Nythän on niin, että valaanpyynti on sallittu vain tutkimustarkoituksiin, ja japsikahjothan tutkivat niin perkeleesti, monen miljoonan tonnin edestä vuosittain. On se hullua porukkaa. Tosin sitä on vastapuolikin. Mutta viihdettä puhtaimmillaan. Voit muuten hakea sotaan mukaan Sea Shepardin sivuilla olevan hakemuksen kautta. Pitäiskös…?

EDIT: Ja samoissa vesissä kun pysytään, tämä pitää nähdä: The Cove.

>

Aivan loistava blogi-idea: miten saat itse tuunattua Ikeakamoista jänniä omia ratkaisuja.

>Mari K lainaa blogissaan Kulttuuriosaaminen -kirjan osaa: Uusi yhteisöllisyys ja aktiivinen kuluttaja (Joonas Rokka), sellaisia heittoja, että pitääpä ostaa opus.

”Joka tapauksessa markkinoijan ja kuluttajayhteisöjen välisen yhteistyön vaatimus korostuu, sillä toiminnan synnyttämä yhteishenki on huomattavasti voimakkaampi kuin yritysväen suunnittelema usein keinotekoinen yhteisöllisyys. [- – -] Yrityksillä on taipumus eristäytyä päämajoihinsa ja luoda omia strategioitaan, ja asiakkaan kohtaamista pyritään välttämään viimeiseen saakka. Markkinatutkimustakin tehdään mieluiten etäältä, keräämällä uutta tilastollista tietoa.”

”Virtuaaliyhteisöjen tai -heimojen jäsenet ovat kuitenkin ”oikeita” henkilöitä, jotka ovat yhteydessä virtuaalimaailmaan verkon välityksellä. Vaikka suuri osa virtuaaliyhteisöjen kanssakäymisestä tapahtuu ainoastaan verkossa, niiden jäsenet saattavat kohdata myös virtuaalimaailmojen ulkopuolella todellisessa maailmassa tai niin kutsutussa off-line -maailmassa.”

>HS:n Juhana Rossi kirjoittaa päivän lehdessä niin selkeästi ilmastonmuutoksesta ja ihmisestä siinä, ettei se jätä mitään lisättävää.

Itsekäs ihminen ei maksa ilmastonmuutoksen hintaa

Maapallo syntyi 4,5 miljardia vuotta sitten. Noin 0,3–0,5 miljardia vuotta sitten alkoivat syntyä öljy- ja hiilivarat. Nykyihminen eli homo sapiens syntyi joskus 100 000–200 000 vuotta sitten. Höyrykoneen keksiminen ajoitetaan tavallisesti noin 250 vuoden päähän. Öljyä alettiin hyödyntää raaka-aineena ja energianlähteenä sillä tavoin kuin me nämä käsitteet ymmärrämme 150 sitten.

Näiden tosiasioiden perusteella voi tehdä kaksi johtopäätöstä. Me otamme nykyisen helpon elämämme selviönä, mutta sen aika on ollut typerryttävän lyhyt, kun se suhteutetaan geologiseen historiaan tai ihmisen historiaan.

Toinen johtopäätös liittyy hiileen ja öljyyn, jotka ovat helpon elämän ehdottomia edellytyksiä.
Kun ottaa huomioon hiilen ja öljyn pitkän historian ja sen, että ne eivät uusiudu, ihminen on kuluttanut niistä suuren osan räjähdysmäisen nopeasti.

On kaikki syyt uskoa, että ihminen hyödyntää öljyä ja hiiltä, kunnes ne loppuvat. Tähän liittyy iso mutta. Kun öljyä ja hiiltä hyödynnetään, vapautuu hiilidioksidia. Nyt vallitsee näkemys, että hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä kuumentaa maapalloa ja muuttaa sen ilmastoa.
Yleisesti hyväksytään myös ajatus, että tätä ilmastonmuutosta pitää hillitä.
Kysymys kuuluu: miten?

Periaatteessa vastaus on yksinkertainen. Hiilidioksidipäästöille eli öljyn ja hiilen käytölle pitäisi asettaa hinta. Kun tämä hinta olisi kyllin korkea, ihmiset vähentäisivät niiden käyttöä. Korkea hinta myös kannustaisi ihmisiä tuottamaan tavaroita, palveluita ja energiaa ilman hiiltä ja öljyä. Toisaalta korkea hinta johtaisi siihen, että ihmiset joutuisivat tinkimään vauraudestaan. Niinpä hiilen ja öljyn käytölle ei ole missään pantu niin kovaa hintaa, että niiden käyttö olisi merkittävästi supistunut.
Tämän seikan tietää brittiläinen ekonomisti Nicholas Stern. Stern laati Britannian hallitukselle selvityksen ilmastonmuutoksen taloudellisista vaikutuksista vuonna 2006. Hän laski, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatisi 20 seuraavan vuoden aikana joka vuosi summan, joka vastaa prosenttia maailman bruttokansantuotteesta (bkt). Myöhemmin Stern korotti arviotaan kahteen prosenttiin. Maailman bkt oli viime vuonna noin 70 000 miljardia dollarin. Nyt puhutaan siis Sternin luvuilla noin 1 400 miljardin dollarin menoerästä.

Sternin laskelmia on kritisoitu, mutta hänen perusajatuksensa on kiistaton: ilmastonmuutoksella on hintansa. Kukaan ei vain halua sitä maksaa. Siksi valtiot eivät sijoita rajaa ilmastonmuutoksen torjumiseen. Vasta kun sen vaikutukset alkavat tuntua, valtiot maksavat haittojen lievittämisestä ja sopeutumisesta.

Valtioiden välillä on eroja. Hollanti ja Bangladesh sijaitsevat alavilla rantamailla. Kummallekin valtiolle merenpinnan kohoaminen olisi merkittävä uhka. Hollantilaisilla on rahaa ja tekniikkaa vahvistaa rantavalleja. Bangladeshillä ei ole. Tämä ei ole akateemista saivartelua vaan totta jo nyt.
Malediivien saarivaltio sijaitsee käytännössä merenpinnan tasalla. Vuosi sitten maan presidentti ilmoitti, että Malediivit yrittää kerätä turistituloistaan niin paljon rahaa säästöön, että Malediivien kansa eli noin 300 000 ihmistä pystyy ostamaan itselleen uuden kotimaan jostain muualta.
Malediivejä voi tuskin pitää merkittävänä hiilidioksidipäästöjen aiheuttajana. Kun malediiviläiset ostavat uuden kotimaan, he maksavat ilmiöstä, jonka synnyssä heidän oma osuutensa on ollut häviävän pieni. Kärsijä siis maksaa sopeutumisesta ilmiöön, jota hän ei ole itse aiheuttanut.

Stern totesi raportissaan, että ilmastonmuutos ”on suurin ja laajin markkinamekanismin epäonnistuminen, jonka olemme koskaan nähneet”. Se johtuu ihmisestä itsestään. Me olemme biologisen evoluution muokkaama organismi, joka osaa selviytyä hengissä ja lisääntyä.
Ihminen ei kuitenkaan kykene sellaiseen sukupolvien ylitse ulottuvaan epäitsekkääseen ajatteluun, jota ilmastonmuutoksen torjunta vaatisi. Kun Kööpenhaminassa järjestetään joulukuussa ilmastonmuutoskokous, siellä tehdään kompromissi, jossa vältetään asettamasta hiilen ja öljyn käytölle niin kovaa hintaa, että niiden käyttö vähenisi. Lopuksi vielä yksi syy, miksi emme ota ilmastonmuutosta tosissamme. Jos ihmisen on pakko valita kuumuuden ja kylmyyden välillä, hän valitsee kuumuuden.

>

Fausatiu is 42 years old and she has 2 children. Her children are allschooling. She sells tailoring materials and sarongs. She started this business in 2006. The demands for her tailoring materials is high and she hopes to meet the demands of her customers. She hopes for the loan amount of N140,000 to purchase more tailoring materials to sell. She says thanks to all kiva lenders.

Anna mikrolainaa heille ketkä sitä tarvitsevat. Autat sillä ihmisiä yrittäjiksi. Takaisinmaksuprosentti Kivassa on huimat 98,46%. Älä siis mieti vaan auta.

Autoin itseni alkuun lainaamalla kuvassa esiintyvälle Fausatiu Akintomidelle pyydetyn summan.

>Amerikassa on innostuttu Kööpenhaminan ilmastokokouksen aattona mainostamaan hiiltä ja sen ainutlaatuista voimaa ja tarvetta maapallolle. Ja eipä jää Suomikaan jälkeen. Alkoi oikein oksettaa kun tutustui tähän kampanjaan.

Sananvapaus on toki yksi parhaista puolustettavista asioista, mutta…

>

Nyt loppuunmyynnissä (kolme kappaletta) upeita, käsinvalmistettuja thaivalaisimia, jotka on itse tuotu HuaHinista, Thaimaasta.

– runkovahvike valurautaa
– runko aasialaista tummaa puuta
– japanilainen luonnonvaalea tatamikupu
– EU-hyväksytty (CE-leima)
– Koko: 170cm korkea, 80cm leveä, 40cm syvä

Nouto Turusta, painaa 30-40kg. Hinta nyt vain 279€ (norm 445€).
jari@pikkuapuri.fi / 040 827 5658

>

>Odotin mielenkiinnolla millaiset ideat Googlen jättikisassa valitaan kymmenen kärkeen. En tiedä teistä muista, mutta minusta nuo vaikuttavat vähän … yleisvaljuilta?

>Olen seurannut kaupunkimme toriparkkiasiaa alusta asti, ja tutkaillut sitä ”molemmilta puolilta”. Isäni on vieläkin keskusta-alueen yrittäjä – kokonaista kuusi päivää, kunnes hän siirtää liikkeen pois itseltään, mutta silti perhepiiriin. Ymmärrän hyvin pienyrittäjän näkökulman asiaan. He haluavat mitä tahansa aseita automarketteja vastaan. Toriparkki voisi olla yksi sellainen. Valitettavasti voisi ei nyt riitä.

Minä, ja tuhannet muutkaan emme usko, että ihmiset ryntäisivät toriparkin takia keskustaan. Siellähän on jo puolityhjät Louhi ja muutama muu parkkihalli. Väitän, että keskustan vetovoimatekijöistä suurimmat ovat jatkossa ekologisuus, ns. eurooppalaisuus, yksityiset erikoisliikkeet sekä lähituottajien ruoka. Toriparkki on Turun suurten pelurien voimannäyte. Taas yksi asia siihen jatkumoon, jollaista Turussa on harrastettu jo vuosikymmeniä. Ei suunnitella yhdessä tai kuunnella, vaan revitään ja tehdään, oman näkökulman viitoittamana ja edun tavoittelun nimissä. Eikä se ole pätevä puolustus, että moinen toimii Kuopiossakin. On selvää, että Toriparkista on ilmastonmuutoksen ja taloudellisen laman keskellä tullut symbolinen asia meille kaikille kaupunkilaisille. Se kertoo suunnan mihin kaupunki kulkee.

Meidän pitää muuttaa elintapojamme radikaalisti seuraavien vuosien aikana, jotta saamme tämän pallomme edes jossakin kunnossa säilytettyä tuleville sukupolville. Kaupunki on sopivan kokoinen esimerkki ja kuvastin, josta näkee käytännössä, mihin me kykenemme tai emme kykene yhdessä. Se on tarpeeksi suuri ja pieni siihen. Turulla olisi nyt mahdollisuus olla kaupunkien etujoukossa näyttämässä mallia muille. Esimerkkinä: Kööpenhaminassa työmatkapyöräilyn osuus aiotaan tsempata jo hurjasta 37%:sta 50%:iin. Työ-matka-pyöräily. Ei tori-parkki.

Turulla on siis mahdollisuus. Se voisi kulttuuripääkaupunkivuotensa jatkoksi markkinoida itsensä esim. muuttamalla ydinkeskustan kokonaan autottomaksi ja rakentamalla lisää pyöräilyteitä toriparkin sijaan, muuttamalla torin ihmisten olohuoneeksi ja siitä viher-reitti täynnä katukahviloita alas jokirantaan, jne. Luoda kulttuurille, eli asukkailleen kauniin, ekologisen ja inspiroivan ilmapiirin.

Moni ei usko, että Toriparkki rakennetaan ilman kaupunkilaisten rahoja. Ei olisi ensi kerta, kun korjaus tmv. joutuisi Turkukin roponsa laittamaan. Turku on nyt köyhä kaupunki. Täytyy miettiä tarkkaan ja yh-des-sä, mitä köyhän mutta upean kaupungin kannattaa jatkossa tehdä. Emme voi enää jatkaa niin, että valtuusto toimii kumileimasimena suurille kaupallisille tahoille.

Turku voisi olla ensimmäinen aito kansalaisten kaupunki, kaupunki 2.0. Teimme runsas vuosi sitten TPS:n jääkiekolle sloganin – Joukkue Olemme Me. Sen voisi laventaa koskemaan koko Turkua – Kaupunki Olemme Me. Sillä me yhdessä on tästä lähin se voimavara ja tapa, jolla kaupunkiimme saadaan jatkossakin veronmaksajia, eli omassa kotikaupungissaan viihtyviä asukkaita, jotka kehuvat omaansa muille. Vetovoimatekijät eivät tule julistamalla tai tyhjää markkinoimalla. Ne tulevat omista teoista ja päätöksistä.

P.S. Kuluttajaliike on aloittanut boikotin liittyen toriparkkiasiaan.

>Huh. Olipa hyvä ja tyhjentävä tarina, jonka Alex Steffen kirjoitti ollessaan Kööpenhaminassa. Ehkei Pohjoismaat kuitenkaan ihan noin hyviä ole, ainakaan Suomi.

What gives me hope, what leaves me optimistic despite the general despoiling of my country, are the thousands and thousands of (mostly) young citizens who get all this. Examples of them trying to remake their cities are popping up all over the place– they’re pushing through a hostile status quo and a horrible economy like grass coming up between the sidewalk slabs; cross-pollinating through international networks, little shoots, spreading, everywhere.

Copenhagen is not a city of magicians. The people there have no secret powers. What they have is a belief in their power to work together using their city as a tool for changing their lives and transforming the world. Each new bike lane, each new windmill, each new green building, each new design, each new public art project: each builds upon the success of the last, and offers promise to the next. It’s that engaged, happy, progressive spirit that I think is Copenhagen’s real message to the world: imagine it, build it, and the world will change.

>Nyt se on todistettu.

Tutkimus tehtiin edellisen kerran vuonna 2005, jolloin elämänarvoja määritti yksilöllisyys ja elämyshakuisuus. Nyt korostuvat paremmat ihmissuhteet, turva ja vapaus. Kaikkiaan yhdeksän kymmenestä ei ole motivoitunut tekemään lisää rahaa ja kasvua.

Demos Helsinki järjestää edellä mainittua tutkimusta laajemman keskustelutilaisuuden, ”aikapoliittisen klubin” 30.9. ja 15.10. Helsingissä. Puhujana ja alustajana on mm. Osmo Soinivaara. Tilaisuuden pohjustusta alla:

Ihmisten suhde aikaan muuttuu: työ- ja vapaa-aika sekoittuvat, mutta henkilökohtaiset tavoitteemme kehittyvät vastakkaiseen suuntaan. Unelmoimme sapattivapaista, elämyksistä, emmekä tavaroista. Voimme töissä pahoin ja suoritamme viikonloppunakin. Se, mikä alkoi näkyä ensin vain kiireisimpien arjessa, on nyt suuren yleisön todellisuutta. Vaikka aika on keskeinen hyvinvointimme lähde, emme keskustele siitä politiikassa ja työssä.

Raha on yhä politiikan keskeinen jaettava hyödyke. Työehtosopimusneuvotteluissa puhutaan yhä palkoista, ei ajasta. Politiikan kulmapöytiä dominoivat verot, leikkaukset ja erilaiset rahalliset tuet. Modernin politiikan kieli ja käsitteistö on rakentunut rahan ympärille ja vaikuttaa siihen, miten hahmotamme yhteiskuntaa, jossa elämme.

Aika, edellytyksenä yksilön työpanokselle ja aktiiviselle toiminnalle, on kuitenkin rahaa perustavanlaatuisempi tekijä.

Voisiko yksilön ja ajan suhteen muutos heijastua myös politiikkaan? Voisiko ajasta tulla politiikan keskeinen kieli, väline ja hyödyke? Pitäisikö?