En tiedä onko syynä täysin tyhjää täynnä oleva nykymediatykitys, ikä, vai yleinen kyllästyminen, mutta viihde alkaa tökkiä ja pahasti.

Huomaan kuuntelevani ja lukevani hyvää puhetta ja katsovani (hyviä) dokumentteja. Musiikki, joka on aina ollut intohimoni, pitää olla ekseptionaalisen priimaa jotta jaksan. Joku TV:n mainoskanavan ohjelmisto on täysi kauhugalleria satoine mainoskatkoineen. Kaupallinen radio ei myöskään pääse omaan eetteriini.

Voin rehellisesti sanoa vihaavani radio- ja tv-mainoksia. Itselleni ne näyttäytyvät lähes pelkkänä katsojien aliarvioimisena ja väkivaltaisena tyrkyttämisenä. Ehkä myös siksi, koska molempien kirjoittaminen on aina ollut osa työtäni.

Pari vinkkiä

Inside Job -dokumentti oli hyvin tehty, vaikkei se mitenkään yllättänytkään. Kertoopahan ihan nimillä, ketkä olivat vuoden 2008 maailmanlaajuisen talousromahduksen takana. Ja ketkä ovat siellä miljoonineen vieläkin, uutta valmistelemassa. Dokumentti näytetään YLE:n Teemalta Lokakuun 23. ja uusintana 29. päivä, suomitekstein. Suosittelen kylmän vissyn ja verenpainelääkkeiden kera.

The Bridge -dokumentti pureutuu San Franciscon Golden Gate -siltaan yhtenä maailman suosituimpana itsemurhapaikkana. Aika raapivaa katsoa elämästä hyppääviä, ja sitten kuulla läheisiltä henkilöiden taustoja. Yksi parhaista kavereista teki moisen tempun v. 1998, joten täysin outo ei aihe ole.

Peralta vinkkinä saatuja muutamaa podcastia olen kuullut yksittäisiä jaksoja, mutta nyt olen vakitilaaja. Planet Money on nimensä mukainen, globaalista taloudesta otettaan yrittävä hyvä puheohjelma taloudesta ja rahasta, eri näkökulmista. Freakonomics taas on tavallisen outo puheohjelma, jossa kuulee ihan tavallisista asioista, mutta – eri tavalla. Suosikkitoimittajani Suomesta, Hesarin Jani Kaaro lienee fani, koska Peran mukaan kolumniaiheet seuraavat Freakien jaksoja aina viiveellä 😉 Raniskeptikon, joka meillä Viidakkorummussa hoitaa kaikki maapallon ulkopuoliset asiat, vakikamaa taas on Skeptics guide to the universe, mikäs muukaan? Itse en skeptiyden perään niin ole.

Eli asiaa, kiitos. Oma Osulamme ainakin yrittää asiamainontaa paikallistasolla. Sisäisessä testissä on kohtapian. Alkuvuodesta sitten nähdään onko meitä asiavammaisia muitakin?

Pikku Apuri

Olen välillä nostanut esiin eräitä erikoishienoja palvelukokemuksia, joita kohtaan testatessani verkkopalveluita ja asioidessani yritysten kanssa. Nyt käsillä on taas sellainen, USA:n iTunesin venyminen.

Nimittäin tein suuren huolimattomuusvirheen. Macissani oli yhtä aikaa kiinni kaksi ulkoista kiintolevyä. Niistä toisessa oli ”kuljetettavia tiedostoja”, jotka piti tyhjentää. Toisessa oli kaikki musiikkini ja kuvani, yhteensä yli 300Gt arvo- ja tunnepitoista bittiä.

Arvatenkin katsoin sivusilmällä uutisia ja formatoin kuva- ja musalevyn sileäksi. Kun tajusin sen, kylmä hiki nousi pintaan ja puolikakka housuun. Mietin kuumeisesti koska olen viimeksi ottanut tuplakopion niistä ja mihin?

Päätin kuitenkin musan kohdalla ottaa yhteyttä iTunesin asiakaspalveluun, suoraan iTunesin tukisivuilta, sillä musiikkikokoelmani on lähes 30 vuotisen keräämisen vuoksi mittava ja osin melko harvinainenkin.

Oli siihen virallinenkin syy. Nimittäin iTunesissa (Suomessa) ei ole vielä ominaisuutta, jossa sinulla olisi virtuaalitililläsi koottuna ne levyt ja biisit, mitä olet sieltä ostanut.

Applikaatiot ja kirjat sieltä löytyvät, mutta ei musiikki tai podcastit. Tällöin voisit yhdellä klikkauksella ladata ne uudelleen koneellesi. Mutta ei, kun ostat jotain, menetät sen jos kiintolevysi  pamahtaa, tai olet yhtä pöljä kuin minä.

Myönsin että mokasin itse. Kerroin kuitenkin, mitä virheessä meni. Selitin kaiken aina 40-luvun Decca-levymerkin blueslevyistä asti ja pyysin kohteliaasti yhteydenottoa. Ja sen sain parin päivän kuluttua:

————————————————————————————————-

Hello Jari, 

My name is Jennifer and I am with Customer Support from the iTunes Store. First I would like to apologize for the delay in my reply. Please know that this is not our intention and that the iTunes store is experiencing a high volume of emails, and I thank you for your patience.

I see that you have recently experienced a hard drive failure and lost all of your iTunes Store purchases from your account ”xxxxxxx”. As a music lover myself (and what a collection you have!), I can definitely appreciate how eager you must be to retrieve your lost files, and I would be more than happy to help you out with this today.

I am very happy to report that I was able to make an exception to the iTunes Store Terms Of Sale and allow you to download (at no charge) all the titles you purchased on this account that are still available. This does not include any item that has been modified or removed from the store since you purchased it. Once again, please note that according to the iTunes Store Terms of Sale you may download your purchases only once, so this is an exception that I cannot guarantee will be granted again in the future. The iTunes Store Terms of Sales are available for you to review here: http://www.apple.com/legal/itunes/fi/sales.html 

Also note that Apple does not offer protection for the loss of data from your hard disk, so I recommend that you back up your iTunes library as soon as possible and thereafter on a regular basis. I’ll include backup instructions in this email. 

 Any ringtones you may have purchased directly on your iPhone will be made available for you to download again as long as they are still available for sale on the iTunes Store and have not been modified.

Please follow these steps to download the available items: XXXXX

I’m happy to let you know that I was able to post 9104 items back to your account. I do need to mention however that I was unable to restore every item in your purchase history. When an item is modified in the iTunes Store, or removed entirely, we no longer have access to the original one that you ordered. This is what I couldn’t restore: XXXXXX

Fortunately, if you have an iPod or iPhone and have your purchases on it, you can transfer items back to your computer using iTunes. You’ll find instructions in this article: 

Copying iTunes Store purchases from your iPod or iPhone to a computer: http://support.apple.com/kb/HT1848

Now since this was an exception, I must highly recommend that you backup your iTunes Store purchases as soon as possible, and thereafter on a regular basis. These articles explain how to create and maintain an up-to-date backup of your iTunes library:

How to back up your media in iTunes: http://support.apple.com/kb/HT1382

Back up your iTunes library by copying to an external hard drive: http://support.apple.com/kb/HT1751

Thank you very much for being part of the iTunes Store family, Jari. I hope you have a great evening.

Sincerely,

Jennifer XXXX, iTunes Store/Mac App Store Customer Support

Please note that my hours this week are: Sun/Mon/Thur/Fri/Sat 12:30 pm – 9:00pm (EST). Thank you for allowing me the opportunity to assist you. 

—————————————————————————————-

Siitä vaan perässä suomalaiset kaupat. Turha toki mainitakaan, että ostan iTunesista helpommin kuin ennen. Ja joo joo, en halua käyttää Spotifytä, vaan haluan edelleen omistaa musiikkini.

Kuvatiedostoista olin ottanut kopion 4kk sitten, ja sen jälkeen emme onneksi ole ottaneet mitään tärkeitä kuvia. Eli selvisin töpistäni vähin vammoin.

Muistakaa siis varmuuskopiointi – heti tänään!

Pikku Apuri

 

Työkaveri Kaisa (lokeroiminenhan on helppoa!) heitti aamukahvipöydässä hyvän pointin: Ihmisten portaittaisen lokeroimisen. Mikä olet? Ystävä, tuttu, työkaveri, jne.?

Sosiaalisen median palvelut haluavat tunkea sinut mahdollisimman tiukkaan laatikkoon. Ne saavat rahansa mainostajilta, jotka puolestaan haluavat mainostaa mahdollisimman kohdennetuille ryhmille. Ihmisten osuva laatikoiminen vaan kun ei ole mahdollista.

Laatikoiminen on toki ihmiselle luontaista. Aivomme laatikoivat kaikki asiat siksi, että ne säästävät voimiaan. Elokuvat, musiikki, kirjat, ruoka, vaatteet – kaikki pitää pistää tiukkoihin bokseihin. Mutta ihmiset?

Ihminen on pääasiassa mies tai nainen (tai jotain siltä väliltä). Lisäksi hän on todennäköisesti jonkun ikäinen. Hän myös on usein jonkun maalainen, tosin monet ovat jo ”monimaalaisia tai mannermaisia”. Hän voi asua (pääosin) kaupungissa tai maalla. Hän voi myös olla yksin, kaksin, neljin tai jotain muuta? Aktiivinen sinkkuhan voi olla 1,4 yksikön talous? Sulkeutunut erakko taas 0,7?

Olen nyt räplännyt Google+ -palvelua muutaman kuukauden – lähes yksin. Yksin siksi, että en osaa heitellä ihmisiä laatikoihin. Meillä vaimoni kanssa on läheisiä ihmisiä – ystäviä. Niitä on alle 10. Sitten on tuttuja, jotka ovat ei-vielä-ystäviä, perustuttuja, tutuntuttuja ja työkavereita. Sitten on verisukulaisia. Mutkikkaaksi menee se, että suuri osa ihmisistä kuuluu moneen eri ryhmään.

Äh. Miksi edes mietin tällaista, sillä teen tässä ilmaista aivotyötä vaan, God forbid, esim. S-ryhmälle!

Pikku Apuri

 

Kun tekee projekteja projektien perään, itsellä ainakin unohtuu helposti koko työnteon ja homman ydin.

Se, että projekti menestyy tai jää yhdentekeväksi tuhnuksi riippuu täysin siitä, miten sitä yhdessä tekevät ihmiset sitoutuvat, tukevat ja auttavat toisiaan. Kiire tuhoaa tuon perustan äkisti.

Yhdessä oleminen ja tekeminen ei ole helppoa. Eikä sellaista lupausta kukaan ole antanutkaan, että helpolla tulisi hyvää. Ja aina vaikeammaksi menee kun väki lisääntyy. Firmat, joissa on 20+ ihmistä, pyöröovi alkaa jo käydä tiuhaan.

Paras kuulemani vertaus yhdessä olemisen ja tekemisen vaikeudesta on tullut, ei yhdeltäkään businessjohtajalta, vaan Pearl Jamin Eddie Vedderiltä, kun hältä kysyttiin millaista on ollut olla 20 vuotta samassa yhtyeessä samojen kavereiden kanssa. Vastaus kuului? ”Oletko koskaan tilannut pizzaa kuudelle? Se ei ole helppoa”.

Toinen hyvä on ollut Johan Galtungin, rauhantyön legendan sanoma: ”Kaikki teot alkavat kahden ihmisen kohtaamisesta: sodat, rauhat, yritykset, avioliitot, jne.”.

Vuosien saatossa on saanut tehdä työtä eri firmoissa ja kanssa sekä satojen ihmisten kera. Parhaat tulokset ovat aina tulleet yhteispelillä. Ei koskaan niin, että yksi keksii ja pari nyhrää siitä valmiiksi, keskenään juuri puhumatta. Mutta noin kiire panee meidät työskentelemään.

Oman kokemukseni mukaan se auttaa, että perusarvot tai arvostukset ovat samalla pohjalla. Silloin ei ikäkään vaikuta. Vaikeinta ovat eri elämäntilanteet. Jos osa on vasta asuntolainaa ottamassa ja osa jo sitä pois maksamassa, tai osalla on pieniä lapsia ja osalla ei.

Jos yhteistyö päättyy, se tekee sen siksi, ettei taustalla välttämättä koskaan ollutkaan arvostusta henkilöihin. Tai pitkään yhdessä tehden myös kyllästyy toiseen, tekemisestä tulee rutiinia. Asiakas-suhteellakin on elinkaari.

Uusista ihmisistä saa energiaa ja voimaa. On hienoa nähdä intoa, jos sitä ei vähään aikaan ole saanut tuntea. Vaikutamme toisiimme ja tekemisiimme joka päivä. Se puolestaan näkyy työssämme. Tuon vaan myös unohtaa, toistuvasti.

Pikku Apuri

 

 

 

 

Mainonnalle tekisi hyvää ketokarppauskausi ja siten uusi elämä. Jos mainonta olisi ihminen, se olisi pienen ryhävalaan kokoinen keski-ikäinen mies.

Copywriterit, ad:t ja muut mainonnan suunnittelijat luovat työkseen taikapölyä. He kehittävät hokemia, kaksimielisiä heittoja, ja ennen kaikkea kuorruttavat asian sellaiseksi, että ihminen haluaa mainoksen kohteen vaikkei sitä tarvitsisikaan. Suomessa ja muualla Pohjoismaissa olemme tosin jo lähellä pistettä, jossa moni meistä ei tarvitse enää mitään. Pois pitäisi antaa. Mutta järjellä ja mainonnallahan on harvoin yhteyttä.

Tähän asti mainontaa on tehty taikapölyn lisäksi rahalla, eli ostamalla mahdollisimman paljon media-aikaa perinteisistä kanavista (TV, Radio, Lehdet), ja tykittämällä salakavala myyntipallo stressikoomassa löllyvän ihmispolon otsaan.

Uudet kanavat muuttavat läskiä hitaasti lihaksi

Uudet mediakanavat ovat tuoneet yhtälöön – lisää kanavia. Itse mainonta muuttuu läskistä sutjakkaammaksi hyvin hitaasti. Takana on niin paljon rahaa ja toimijoita, ettei perinteiden valtaa heti keikuteta. Sekään ei tunnu hidastavan esim. tv-mainontaa, että moni katsoo ohjelmansa nauhoitettuna, mainokset skipaten tai pikakelaten. Tai lataa kaiken katsomansa netistä ilman mainoksia.

Google tosin onnistui AdWords-palvelussaan tekemään ainakin itselleen miljardeja, koska ”kaikki menivät nettiin Googlen kautta”. Ne mainoksethan ovat muutaman kymmenen merkin mittaisia tekstimainoksia. Läskit mainokset eivät pääse edes ovesta. Nyt niidenkin voima alkaa hiipua, koska suuret toimijat ovat tykeillään vallanneet kärkipaikat.

Mitä jatkossa?

Uskon, että infopitoinen, kohdennettu, lokaali- sekä suosittelumainonta toimivat jatkossa parhaiten. Emoyhtiömme bloginkin ylivoimaisesti suurin lukijamäärä on tullut Amazon Kindle -laitteen testikirjoituksesta. Ja varmasti osa osti laitteen.

Twitter on oiva suosittelukanava Facebookin ohella. Lisäksi molemmat toimivat hyvin kavereiden välillä, ilman välikäsiä. Enpä minäkään olisi syönyt tänään loistavaa Jazzbrunssia ilman kollega Pauliinan Facebook-vinkkiä. Toki uusissa kanavissakin isot tykittävät isolla rahalla viestejään.

Tulevan Osula -palvelumme mainonta on pakosta sutjakkaan infopitoista, kohdennettua ja lokaalia, koska emme anna muulle mahdollisuutta.

Itse haluaisin sen kautta saada pienten erikoisliikkeiden mainontaa, joista muuten en tietäisi mitään. Portsan kivijalassa toimivalla ekopuodilla, tai Manilla tehtaan sisäpihalla olevalla designliikkeellä ei ole rahaa tykittää rahalla taikaansa. Niiden pitää luottaa suositteluun, omiin hoksottimiinsa ja hyvään laatuun. Osulan avulla sellaiset toimijat saavat toivottavasti ainakin yhden toimivan väylän asiakkaisiinsa, ja siten kykenevät toimimaan jatkossakin.

Muuten. Hyvä esimerkki selkeästä, infopitoisesta ja lokaalista mainoksesta on viime aikoina turkulaisten taksien takaikkunoista näkynyt Leipomo Rostenin mainos. Onnea asiakkaalle ja mainoksen suunnittelijalle siitä!

 

 

Yrittäjäjärjestöiltä start-upeille tukea?

Nyt juuri koodataan monessa pienessä kämpässä uusia keinoja. Autoja myydään ja vanhemmilta lainataan. Tekijät eivät kysele, vaan koittavat suoraan maailmalle omilla sovelluksillaan ja palveluillaan. Niistä parhaimmat seuloutuvat mainonnankin uusiksi keinoiksi.

Iso ongelma mahdollisen menestyksen tiellä on kotimaisten rahoituskeinojen jämähtäminen jonnekin Tekes-setien ja ahnaiden onnenonkijoiden (mistä helvetistä joku keksikin businessenkeli -termin??) väliin. Tekes-setä ei ymmärrä ja onnisedät haluaa heti kaiken.

Start-upit tarvitsevat nyt kipeästi ”reilun kaupan rahoituskeinoja”. Yritysjärjestöt, johon itsekin kuulun, voisivat ottaa tässä suuren roolin. Ne voisivat ryhtyä rahoittamaan start-uppeja kohtuullisin ehdoin, koska se on niiden julkilausuttu tehtävä (lyhennelmä alla)!

Suomen Yrittäjät haluaa parantaa yrittäjien asemaa, yrittämisen edellytyksiä sekä rakentaa parempaa yrittäjyyden yhteiskuntaa. Tavoitteena on, että menestyvien yritysten ja yrittäjien määrä lisääntyy ja yrittäjien taloudellinen ja sosiaalinen asema paranee. Järjestön oman toiminnan lähtökohtana ovat yrittäjyyden perusarvot; vapaus, vastuu ja luovuus. (Lisää täällä).

Pikku Apuri

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että vähittäismyyntiliikkeiden (ja pian myös muiden) pitää olla todella erikoistuneet elääkseen jatkossa. Niiden pitää tehdä tuotteensa esim. kierrätysmateriaaleista ja paikallisesti, valita todella kapea erikoisala, olla superhyviä palvelussa tmv. Muuten hyvät verkkokaupat, 99,9%sti ulkomaiset, vievät potin.

On toki muutama poikkeus, esim. ruoka, jota ei ainakaan vielä tilata laajemmin verkosta. Tosin K- ja S-ryhmän ruokavalta rapisee jo silmissä.

Miksi tarvitsisin myymälää, josta saisin vain sen tarjoamaa huonoa palvelua ja korkeat hinnat? Tiedän turhan kuluttamisen karsineena jo sisään astuessani mitä haen ja miksi. Olen katsonut kaiken verkosta, ja tehnyt vertailun jälkeen valintani. Saatan käydä liikkeessä katsomassa tuotteen ”elävänä”, jos se on mahdollista. Usein ei ole. Sen jälkeen tilaan tuotteen siltä tunnetulta verkkokaupalta, joka sen kykenee minulle edukkaimmin toimittamaan.

Olen toki (vielä) vähemmistöä, koska en ole ”normikuluttaja”. En sorru äkkihoukutuksiin kuten ennen, paitsi ehkä alkossa. Itse asiassa minut pitäisi kivittää, koska en ainakaan paranna olemassa olevaa talousjärjestelmää toimillani. Sori, uudistakaa talousjärjestelmä, sillä ”me” emme vähene, vaan kasvamme vauhdilla. Rahan käyttäminen on konkreettista politiikkaa.

On vain neljä syytä, miksi perinteinen myymälä vielä sinnittelee olemassa:

  • Saa helpommin jälkipalvelua, jos tuote on puuttellinen tai rikki. HUOM! Jos osaat englantia, tämäkään ei päde enää.
  • Suomen kieli. Usealla kun ei vielä englanti taivu puheeksi saati kirjoittamiseen asti.
  • Upea palvelu. Sen tosin osaavat usein vain nuoret, uudet yrittäjät.
  • Pelko. Monet eivät vieläkään uskalla ostaa verkosta, eli laittaa tärkeitä korttitietojaan esille.

Pidä siis tiukasti kiinni upeasta palvelusta, jos liikkeesi pystyy moiseen. Ja tällä tarkoitan todella sellaista, että fiilis ja tarjonta ylittävät roimasti ennakko-odotukset. Lisäksi ole niin eko- & lähiystävällinen erikoisliike, että omatuntomme ei anna lupaa ostaa muualta. Kehitä jatkuvasti toimintaasi, esim. tarjoamalla osaa palveluista verkon ja sosiaalisten kanavien kautta. Sen toteuttaminen ei ole enää kallista, jos löydät oikean apurin. Lisätyötä se kyllä vaatii.

Pikku Apuri

 

 

 

 

 

Maailman hauskimman miehen, Louis CK:n lanseeraama ”white man problems” jäi kerrasta päähän. Kesän aikana olemme huomanneet viljelleemme sitä aika usein.

Meillä kun täällä Pohjolassa asiat ovat aika perkeleen hienosti, mutta silti vaan näpitystä riittää. Itsekin saa itsensä pidätettyä ja selliin paiskattua turhanpäiväisestä piipityksestä melkein joka päivä. Mitä pienempi ongelma, sen herkumpi!

Tässä nyt uusimpia ”white man problemseja”:

  • Autojonossa edessä seisova auto ei laita vilkkua päälle kuin vasta juuri kääntyessään. Tällöin joutuu odottamaan sen takana ehkä jopa 15 sekuntia, ennen kuin pääsee itse liikkeelle. Hrmmmmh!
  • Ilmainen Mozillan Firefox päivittyi itsestään kaksi viikkoa sitten. Nyt se on hitaampi kuin vanha versio! Nettisivun aukeamisessa hukkaantuu koko ajan tärkeitä nanosekunteja! Vaihdoin Chromeen. Kreegah!
  • Miten voirasiassa ei vieläkään ole veitselle omaa aukkoa? Kun ottaa voita, sitä ei voi jättää jääkaappiin ilman kantta, muttei sitä voista veistä voi sinne rasian päällekkään jättää töhrimään kaikkea! Grumphmmm!
  • Miten joku Nordean verkkopankki voi pyytää jokaisen laskun maksun jälkeen erillisen numerovahvistuksen??!??!?! Muut pyytävät vain yhden vahvistuksen kun kaikki laskut on maksettuna. Taas menee sekunteja harakoille! Prrrmmmmppph!

Keksipä ja kirjoita listaan itse lisää…

Pikku Apuri

Kun luennoin sosiaalisesta mediasta (tai pikemminkin uusista verkkokanavista), yleisin kysymys on: Miten käyttää sitä x, y tai z -tarkoituksessa?

Simppelin ratkaisu pulmaan on se, että korvaat sanaparin sosiaalinen media asiakaspalvelu-sanalla. Kyse on nimittäin vanhasta kunnon asiakaspalvelusta.

Muistatko vielä sellaisen? Ajattele jos soittamastasi numerosta vastaisi heti ihminen, ilman robottia ja odotusmusiikkia? Mitä jos tavoittelemasi henkilö vastaisi kirjallisesti Skypen tai muun pikaviestimen kautta heti, eikä 1,5 viikon kuluttua sähköpostilla, kun asia on jo unohtunut?

Eräs asiakas kertoi tosin pelästyneensä, kun surffaili amerikkalaisen verkkosivuja ylläpitävän yrityksen kotisivulle, ja yhtäkkiä hänen eteensä oli heti auennut videochat-ikkuna, jossa asiakaspalvelija toivotti tervetulleeksi, ja kysyi miten voisi palvella. Pitää ymmärtää myös ne rajat, kuinka pitkälle uudet palvelut kannattaa viedä. Äkillinen ”videopalvelija” voi pelästyttää ainakin monet ei-amerikkalaiset.

Uusien verkkokanavien kautta jokaisella on mahdollisuus hyvään JA nopeaan asiakaspalveluun. Tarttumiseen tarvitaan vain tahtoa ja muutamaa muuta asiaa. Nykyajan yrityksessä mahdollisimman hyvä palvelu on koko toiminnan kulmakivi. Sen uudenlainen toteuttaminen vaatii yritykseltä ja sen henkilöstöltä:

  • Uusien työkalujen opettelemista ja siihen varattua aikaa (vaikka työkalut ovat ilmaisia, niiden oikea käyttäminen pitää opetella)
  • Sosiaalisia ja psykologisia taitoja (ole pyskologisesti ”hereillä”, ystävällinen, rehellinen ja kohtelias)
  • Kykyä kirjoittaa joustaen ja sujuvasti (kirjoittaessa on liian helppoa olla liian suora, jopa töykeä, vaikkei sitä haluaisikaan. )

Tavaroiden ja palveluiden ostaminen on jo nyt siirtynyt verkkokauppoihin. Suomessa se on toteutettu yksipuoliseksi: esitteen tekstisisältö verkkosivulle ja viereen osta-painike.

Tuo on hyvästä palvelusta vain aloitus. Yritysten pitää kyetä myös nopeaan jatkopalveluun, koska vasta sen hyvin hoitaminen tuo asiakkaan takaisin  – kymmenen ystävänsä kera.

On ääliömäistä seisottaa ihmistä tunti puhelinplimputuksen päässä, tai juoksuttaa häntä etsimässä vastauksia netin keskustelufoorumeista, kun asia olisi ratkaistavissa heti.

Nytkin olen odottanut yli viikon Raision Gigantin huoltopäällikön soittoa. Hänen piti tehdä se heti kun tulee töihin. Ostamani Yamahan tv-kaiutinjärjestelmä oli syntyessään paska, kuten niin monet laitteet. Haluan kaupan purun laitteen oltua kolmasti happea saamassa huollossa.

Hyvä puoli ongelmassa on se, etten joudu kuuntelemaan hissimusaa kun kukaan ei edes viitsi soittaa.

Pikku Apuri

 

Aamuinen autokeskustelu oli sellaista läpänheittoa, mitä aamuiset autokeskustelut nyt ovat. Silti en malttanut lopettaa idean ajattelemista pidemmälle:

  • Suomi vanhenee. Ikärakenteemme on täysin väärällään vanhoja mummuja ja pappoja, varsinkin kohtasilleen.
  • Suomi on maantieteellisesti iso, mutta etelään keskittynyt. Pohjoinen autioituu, vain upea luonto jää.
  • Maamme kuntarakennetta ei saada koskaan kuntoon. Nytkin taas ylösnoussut jeesustelu ei etene koskaan, koska kaikki ovat samalla puolella.
  • Vanhusten hoito ja huolto on täysin perseellään. Kukaan vanhus ei tykkää olla nykyhoitolaitoksissa, eikä siellä tykkää olla alimitoitettu henkilökuntakaan.

Ehdotus: Siirretään vanhukset pohjoiseen, kauniin luonnon keskelle viimeisiksi elinvuosikseen. Sinne siirretään myös alaan liittyvät virastot sekä tarvittavat huolto- ja hallintalaitokset.

Veikkaanpa, että hinta per hoitopaikka olisi kohtuu matala, ja ainakin elinympäristö olisi yksi maailman kauneimmista. Ja lisäksi myös omaiset ”joutuisivat” jatkossa lomailemaan kotimaassa, kun pitää mennä edelleen vuosittain katsomaan Terho-pappaa.

Me jäljelle jääneet voimme sitten jatkaa itsemme puurtamista ennenaikaisille sairaslomille ja lataamoihin täällä etelän betoni- ja lasi-suomessa

Ja toki tämä on ihan liian radikaalia kaikille, joten lukekaa idea sitten vaikka aina muodikkaana satiirina.

Pikku Apuri

Kaunis. Niin kaunis tarina.

Pikku Apuri

Media on koko kesän suurkampanjoinut sen puolesta, että me taas pelkäisimme kaikkea: tulojen romahdusta, asuntolainojen nousua ja ”globaalia uhkaa taivaalta”. Kun nyt indikaattorit osoittavat, että se onnistui, oma pääministeri syyttää meitä pelkäämisestä.

Suuryritykset potkivat huimista voitoistaan huolimatta tuhannet perheet ulos kodeistaan. Työministeri piipittää: ”lomauttakaa, älkää irtisanoko”. Miksi työministeri, yksi ainoista joka voisi tehdä lailla muutoksen tähän hulluun touhuun, ei sitä tee? Aloita vaikka naurettavan YT-lain tuhoamisesta!

Kyllä yrityksen tehtävä on menestyä, mutta ei se saa tehdä sitä millä keinoin tahansa. Ennen tuli ihminen ennen muuta. Nyt tulee vain raha. Ei tule muuta.

Yrityksen arvot? Yhteiskunnan arvot? Tuponeuvottelut? Fuck that! Ei kiinnosta, kun teitä ei välitä vittujakaan! Älkää syyttäkö kansaa siitä, että menettävät luottamuksensa. Luottamuksen menetykseen on aina konkreettinen syy tai syitä.

Olimme kesällä patikoimassa Kreetalla. Kun kysyin luoksemme saapuneelta mukavalta tarjoilijalta kuulun urheilutoimittajan kysymyksen: ”Miltä nyt tuntuu?”, hän kiiruhti hakemaan takahuoneesta kansansa uuden mottopaidan. Siinä luki ”In Greece we don’t need sex anymore. The government fucks us every day”.

Pikku Apuri

Sieltä se tuli, Kiitolinjan kautta Vaajakoskelta, Green Motorsista.

Se tuli saatanallisessa rautahäkissä ja erittäin hyvin pakattuna. Jopa niin hyvin, että 1,5 tuntia purettuani tuota saatanallista hökötystä (katso että omistat akkukäyttöisen ruuvinvääntimen lenkkiavain nr. 8:lla), huomasin ilokseni, että en saa millään 170kg:aa painavan skootteri etupäätä ylös, jotta saisin akselin, etupyörän ja etujarrut paikalleen. Lopulta siihen tarvittiin appiukko ja hänen ottopoikansa sekä allekirjoittanut.

Eli tarvitset kolme isoa miestä, jotta pyörän saa kasattua. Ensimiinus tästä maahantuojalle.

Nyt se on kasattu ja upea se on. Hieno katsoa ja jykevä & tukeva ajaa. E-Max todella vaikuttaa e-skoottereiden BMW:ltä tai Mersulta, Saksasta kun on sekin. Mitään ääntä se ei pidä, ei räminöitä eikä kolinoita, vain pienen suhinan. Ja järkevähän tämä on, katso vaikka perusteluista.

Tekniset ydintiedot:

  • Akkutyyppi silikaatti
  • Maksimi nopeus 45 km/h (rajoitettu)
  • Akun kapasiteetti 4 x 12V/40Ah
  • Kapasiteetti (45 km/h versio,75 kg kuljettaja, tasainen tie) 45-60 km
  • Moottori (max. Power) 4000W 13” high torque, huoltovapaa
  • Nimellisjännite 48V
  • Ulostulo (Boosterilla) 45A (80A)
  • Latausaika 3-5 tuntia
  • Teho kW (Boosterilla) 2.0 (3.2)
  • Paino n. 155 kg
  • Renkaat 130/60 – 13″ (etu ja taka)
  • Jarrut hydrauliset levyjarrut (etu ja taka)
  • Vanteet alumiinia
  • Iskunvaimentimet (etu/taka) öljy/kaasu
  • Rekisteröity kahdelle

Miinusta saa maahantuoja: Lupasi katsastaa vekottimen ja toimittaa kilvet, jotka sitten vaihdan itse 7 päivän kuluessa. Ei tullut kilpiä ja en päässyt ulos ajamaan vekottimen kasattuani (ainakaan pitkälle). Lupasi myös pientä piristystä koneeseen. Ei tullut sitäkään. Eli skootteri on loistava, palvelu suomalaiseen tapaan heikkoa. Paperitkin luvattiin toimittaa vasta kun lasku on maksettu. Suuhun jäi paska maku.

Lataus suoritetaan siis ihan tavallisesta sähköpistokkeesta. Välissä on erikoislaturi, joka katkaisee latauksen, kun se 2-3 tunnin jälkeen on valmis. En vielä ehtinyt hankkimaan jatkojohtoa, jolloin tuota laturiosaa ei tarvitse nostella kotelostaan, vaan pistät vain piuhan pistokkeeseen.

Laturin kyljestä näkee prosentteina, miten täynnä akut ovat 20%-100%.

Ensimmäiset 10:n kertaa akut kuulemma ”kalibroituvat”, ja silloin ei pääse kuin 30+ km:a / lataus. Kalibroiduttuaan pääset tuplasti tuon, mikäli et painele koko ajan täysiä. Ja jos haluat heti vaihtaa Lithium-akkuihin, ne saa pakettina n. 5-600€:n hintaan ja silloin ajelet jo tuplamatkan verrattuna silikonivastaaviin.

Itse ajattelin ajella muutaman tuhannen kilometria ja ehkä sitten ajatella vaihtoa, sillä luulisi akkupakettien hintojenkin alenevan vuosien vieriessä.

Kyseessä on siis polkupyörän rinnalle tuleva kaupunkisuhistin. Meillä se tulee olemaan syyskuussa testiin aukeavan sähköisen mainoskanavamme, Osulan markkinointiajokki, eli tarroitukset ovat tulossa.

Vekotin maksaa 3000€ uutena, mutta saimme poistoajokeista toisen, ja maksoin siitä vain 2200€ (josta saimme vielä alv:n pois) + 70€ kuljetuksesta.

Ajelu tällä maksaa 4€ / 1000km:a, eli joka kerta kun ohittaa bensa-aseman, nauraa käkättää ääneen ja näkee maapalloa säästävän viisaan ihmisen 😉

Pikku Apuri

Kirjoituksen alaosasta löytyvä Steve Jobsin yksi parhaista puheista maailmassa sai tämän aikaan. Hän kertoo, että elämäsi yhdyspisteet näet vain taaksepäin, et näe niitä edessäsi. Tuo on niin totta. Ainakin meillä vanhat teot sekä tuttavuudet ovat vieneet aina eteenpäin, ja suunnanneet taas uuteen elon vinkkeliin.

Synopsis

Vuonna 1991 tupsahdin YO-kirjoitusten sekä armeijan jälkeen suoraan työttömäksi ja U2:n Achtung Baby sekä Zoo-TV ilmestyivät. Oli lama. Lähes 15:sta kaveristani vain yksi oli töissä ja muutama joi viinaa Otaniemessä tai Yliopistolla. Oli kotiviini-iltojen kausi. Työkkärirahoista suuri osa kulki myös Tinatuoppiin ja Imaamin Keinutuoliin. Onneksi tapasin lopulta Pian, toisen suuntaa vailla olevan ihmisen, kauniimman sellaisen.

Pari vuotta meni lamaillessa, sitten oli pakko tehdä jotain elämälleen. Pääsimme kauppaoppilaitokseen ja sieltä nopeasti koulun ohella töihin: Kirjakaupan pitäjiksi ja lopulta Novoshop-ketjun myymälään, koska tiesin tietokoneista ja olin opiskellut ATK:ta.

Tehtyäni sitä työtä viitisen vuotta, olin jo huomannut olevani psykologisesti taitava asiakkaiden kanssa. Olin hyvä myyjä ja etenin aina päälliköksi asti. Piuski paiski töitä H&M:lla, kotimaassa ja ulkomailla. Työelämä oli kuitenkin tyhjä, vaikka koti kukkikin eteenpäin tulojen noustessa.

Olin dippaillut jo aiemmin mainonnan parissa, harraste- ja apupohjalta. Pidin siitä, ja niinpä vastasin, kun Kuulalaakeri haki lehdessä copya. Runnoin itseni testien kautta sinne, copyksi Sibylla -nakeille luomani kamppiksen takia. Hylkäsin Microsoftin tuotepäällikkyyden Keilarannassa (25 000 markan kuukausipalkalla) ja aloin opettelemaan copyksi (9000 markalla/kk).

IT-kupla puhkesi itselle jo 6kk:tta ennen muita. Kuulassa oli jotain 80 tekijää, josta 11 teki työtä ja muut hengailivat 80% työajastaan. Firmalle oli tärkeää vain kasvaa. Lähdin kerrosta ylemmäs.

Mainosalan kouluni oli GoodMood. Olin siellä kuusi vuotta ja sain tehdä kaikenlaista: copy- ja käsikirjoitustöitä, radiota, tv:ta, nettiä, projektivetoa, asiakasvetoa ja muuta. V. 2006 eteen tuli kuitenkin taas työelämän tyhjyys. Haasteet loppuivat ja piti päästä koittamaan itse.

Perustimme Viidakkorummun, ja olemme joka vuosi tehneet tasaisesti ja paljon töitä. Kaikki aiemmat työelämän kontaktini toivat niitä meille. Älä siis koskaan polta siltoja (työ)elämässä!

Nyt, vuonna 2011 alkuperäinen Rumpu meni hieman rikki, ja jäimme aluksi Ranin kanssa kaksin. Nyt meitä on taas neljä jannua hajaantuneina Suomen eri kolkkiin. Rumpu tekee edelleen elannon meille, mutta taas työssä on hippasen tyhjempää. Hallitsen jo mainos-, markkinointi- ja it-alan tuotanto- sekä suunnittelupuolen. Olen tehnyt satoja projekteja pikkuriikkisistä radiomainoksista Suomen PR-DVD:hen, jota tehtiin yli kaksi vuotta, ja joka melkein ajoi minut aidosti hulluksi. En saa ko. töistä enää ”sitä paloa”.

Nyt ja kohta

Joskus 2007-2008 paikkeilla muistimme Pian kanssa Patkun, hahmon, jonka Piuski oli piirtänyt työttömyystinatuoppivuosinamme. Samaan aikaan keksin ja suunnittelin Osulan perusidiksen.

Syntyi myös Pikku Apuri, uusien liiketoimintojen keksintäpulju ja pienyrittäjien apu.

Nyt työni ja elämämme tulee taas muuttumaan. Saimme Pian kanssa lainamme maksettua, ja se mahdollistaa rahallisesti köyhemmän elon. Voimme lähteä koittamaan sitä mitä sydämmet nyt törkkivät.

Osula koitetaan nostaa eloon Turussa ja Hua Hinissa. Sekin on tärkeä, mutta outo sattuma, että 2007 ostimme pikkuriikkisen thaiasuntomme, ja olemme vuosien myötä tutustuneet upeisiin ihmisiin uudessa mökkimaassamme. Tiedä vaikka pysyvämpi elo löytyisi joskus sieltäkin? Ja Pikku Apuri auttaa jo pienyrittäjiä markkinoinnissaan täällä koti-Turussa.

Lisäksi Osulan pääosasta löytyvä Patku-hahmo rekisteröitiin ja suojattiin, ja tutkimme nyt, josko siitä voisi tuottaa pehmoleluja, ehkä jopa pelinkin? Tässä lyhyessä making of -klipissä näette Patkuhahmon animoinnin ensivaiheita 😉

En kuitenkaan jätä vanhoja töitäni, koska ne osaan ja voin siten jatkossakin saada perustulon. Kyse on taas intohimosta, kuten aiemmissakin työelämän muutoksissa. Ja ei, hyvään työhön ei tarvita intohimoa jotta siinä onnistuisi.

Osula ja Patku voivat toki jäädä torsoiksi, mutta niitä ainakin koitetaan herättää eloon parhaan kyvyn mukaan. Wish us luck!

PikkuApuri

Saimme jo muutaman loistavan palkintovinkin edellisen Osulan FB-postauksen yhteydessä, mutta kysytään nyt virallisesti:
Mitkä olisivat hyvät pääpalkinnot Osulaan liittyville:
A) Yrityksille (eli mainostajille) ja
B) Käyttäjille (eli mainonnan tilaajille)?
Palvelupalkinnot ovat hyviä, samoin ekologiset ja lähellä tuotetut hyödykkeet & palvelut. Ottakaa silti huomioon Osulatekijöiden ns. persaukisuusfaktori 😉
Vielä parempi on, jos teillä on vinkata yhteistyöstä jollekin taholle. Eli he saavat näkyvyyttä ja me saamme heiltä palkinnon!
Ehdota palkintoja siis Osulan Facebook-seinällä.
Voittaja arvotaan kaikkien ehdottajien joukosta, ja hän saa postitse Taru Sormusten Herrasta Blu-ray -boksin! Kisa on auki syyskuun 12. päivään asti!

Pikku Apuri

Olen jelppinyt Hali-Berni -toiminnasta vastanneen Maaritin siirtymistä hyväntekijästä hyväntekijä-yrittäjäksi. Projektin yhteydessä satuin livenä näkemään terapiasession, jossa kaksi suurta Bernin paimenkoiraa kohtasi vaikeasti autistisen tytön. Sentti sentiltä koirat liikkuivat lähemmäs ”potilasta”. Aika ja luonnolliset vaistot ohjasivat tapahtumaa, ei ihminen.

Nyt pyydänkin halukkaita auttamaan Hali-Koira -toiminnan alkuun. Voit tehdä sen ostamalla mainospaikan Varsinais-Suomen alueella pyyhältävästä Hali-mobiilista. Mainospaikkatuloilla yritys saa toimintansa käyntiin ja tuloksia aikaan.

Varaa siis vielä vapaana oleva (osa paikoista jo varattuna) mainospaikka soittamalla Maaritille, 050-3442881. Kiitos kaunis.

Hali-Koira tarjoaa koira-avusteista ”karvaterapia” -palvelua, jonka tarkoituksena on tuoda säännöllisesti hyvää mieltä, iloa, lämpöä ja aitoa välittämistä koirien avulla eri-ikäisille ihmisille.

Eläinavusteisen työn tarve on kasvava ja se on tunnustettu hyvinvointia parantavana
hoitomuotona. Vastaavaa toimintaa ei ole vielä Varsinais-Suomen alueella.

Tavoitteena on kehittää uusia toimintamalleja jo olemassaolevien hoitomuotojen
tueksi ja rinnalle. Yhteistyökumppanina ja asiantuntijana toimii lastenpsykiatrian erikoislääkäri, LT, lapsi- ja nuorisopsykoterapeutti Kaija Ikäheimo

Pikku Apuri