En voi sietää tv-mainoksia. Ne ovat niin katsojaa aliarvioivia. Puin tuon ajatuksen hetken kärsimättömyydestä Facebook-kommentiksi, ja siitä syntyi välittömästi kiihkeä keskustelurumba. Ja kuten yleensä Facebookissa, keskustelua käytiin asian vierestä ja vain omista lähtökohdista.

Perustelen nyt miksi en kestä tv-mainontaa. Ja huom! Kaikki tämä on vain ja ainoastaan omaa mielipidettäni, eli saat olla eri mieltä. Samoin en ota kantaa mikä on yleisesti hyvää tv-mainontaa, sillä siinäkin on mittareita aika liuta: tuloksellisuus lienee ykkönen, eli ostiko porukka mainostettavaa, tuotannollinen taso on toinen, eli tekijäporukan ammattimaisuus, jne. jne.

Olen tehnyt tv-mainontaa vuosia, joten tiedän mitä tekoprosessi vaatii ja miten se kulkee. Tekijäjoukko miettii päiviä ideoita (riippuu toki budjetista!), mistä ja miten asiakkaan mainos kannattaisi tehdä. Ideoita tulee mieleen öisin ja illan juoksulenkeillä, työajan ulkopuolella. Niitä kirjataan servetteihin, puhelimiin ja kämmeniin.

Yleensä ideoista sitten valitaan ryhmässä yksi, josta luodaan asiakkaalle esitys. Sitten seuraa aika usein se ongelma, eli asiakkaan rohkeus. Oivaltava, erilainen, rohkea -termit lentävät ulos palaverihuoneen ikkunasta, koska: ”Ei tuollaista uskalla näyttää”. ”Tällaista ei kukaan ole tehnyt, eikä ainakaan meidän kilpailijat”. ”En vain ymmärrä tätä, eikä sitä ymmärtänyt vaimoni velikään saunassa”.

Lopputulos on sitten nähtävillä tv-katkojen aikaan. Kuvalla kerrotaan niin selvä viesti, ettei se edes kaipaisi spiikkiä taakseen. Mutta kun ”samalla rahalla” saa spiikin, pannaan se vielä, tårta på tårta.

Aivoni eivät siis jaksa/ pysty/ kykene katsomaan noin päivänselviä jankkauksia. Huonot käsikirjoitukset ihmetyttävät.

Katson paljon hyviä elokuvia ja tv-sarjoja. Varsinkin tv-sarjat ovat 10 vuodessa kehittyneet huimasti. Meitä on hemmoteltu mm. näillä upeilla käsikirjoituksilla ja tuotannoilla: The WireTremeBattlestar Galactica, Breaking Bad, Parenthood, jne. Kuitenkin tv-mainonnassa parhaat ovat samalla tasolla kuin 20 vuotta sitten, ja suomimainonta pääasiassa huonompaa kuin 1990-luvulla.

Volkswagenhan on aina tehnyt hyvää mainontaa. Ja tässä esimerkki loistavasta tv-mainoksesta, jota on tätä kirjoitettaessa katsonut YouTubesta runsaan kuukauden aikana 15 275 881 silmäparia, eli lähes kolme kertaa Suomen kansan verran. 99%:a suomalaisista tv-mainoksista ei edes kehtaa laittaa YouTubeen.

Tottakai suurin syy on kuitenkin median sirpaloituminen. Voin katsoa niin monesta tuutista hyviä ohjelmia ilman mainoskatkoja, että maksukanaville joutuminen jo nostaa karvat pystyyn. Siihen laastarin toi onneksi nauhoittavat digiboksit. Mutta tuo tarina onkin sitten kokonaan oma juttunsa.

Pikku Apuri

Jos on onnekas, elämässä tulee muutaman kerran kynnykselle. Toisella puolella on jotain uutta ja samalla vanhaa. Siellä häämöttää mahdollisuus, jota varten on työtä ja elämää opiskellut. Ollut utelias.

Kynnykset tulevat eteen ystävällisyydellä ja kärsivällisyydellä, rakkaiden kavereiden, työkollegojen, ja ehkä jo ohikiihdettyjen tuttujen muistaessa sinut.

Nyt kynnys näkyy ainakin kangastuksena. Se tuli siihen Auran metsistä asti. Ja jos sen yli päästään, tehdään jotain minkä muistaa. Jos ei päästä, tehdään vain hyvää elämää pidemmälle.

Elämme tärkeitä hetkiä, joka ikinen sekunti, tässä valoisan ja pimeän materian sylissä.

Pikku Apuri

Missä mainostaa ja mitä se maksaa? Varmaan se suosituin kysymys mitä olen pienyrittäjiltä kuullut. Vastauskaan ei ole helppo.

Mediavalinta riippuu aina siitä mitä myyt, ja kenelle mainontasi kohdistat. Kaikkihan haluavat aina mainostaa ”kaikille”. Niin voi tehdä, mutta silloin harvoin osuu yhteenkään.

Hakukonemainonta (=Google) 

Jo muutaman vuoden ollut se maailman suosituin mainosmedia. Vuosina 2008-2010 mainostimme itsekin Googlessa silloin tällöin (10-20 eurolla kuukaudessa). Osui pirun hyvin, vaan kauppaa tuli vähän. Sen jälkeen olemme luopuneet kokonaan ko. mainostamisesta.

Luopumiseen on montakin syytä, mutta suurin lienee hintojen nousu. Suositut sanat maksavat jo liikaa pienyrittäjälle, jos haluaa Googlen hakutuloksissa etusivulle. Jos taas et ole etusivulla, et ole missään.

Hakukonemainontaan kuuluu oikeastaan kaksi pääasiaa:

1. Laita se mitä myyt hyvin ja herkullisesti esille, eli ostettavaksi. Eli tämä tarkoittaa nykyaikaisia, hyvin hakukoneoptimoituja verkkosivuja. Mikään googlemainonta ei toimi, jos verkkosivut ovat vuosia vanhat, ja sieltä ei löydy se mitä mainostat. Parasta olisi, jos vielä myisit mainostamaasi verkkokaupan kautta.

Ja liian usein hakusanaksi määritellään sana oman toiminnan ”läheltä”. Esim. kun itse hain pientä sähköllä nostettavaa seisomapöytää, sain tuloksien kärkipäässä satulatuoleja myyvän yrityksen. Kun klikkasin heidän sivuilleen, siellä ei ollut kuin satulatuoleja. Ei pöydän pöytää, vaikka sillä sanalla mainostivat. Sellainen ottaa käyttäjää ns. pannuun!

2. Vasta ykköskohdan jälkeen tulee Adwords-mainonta. Sen voi tehdä itsekin, mutta hyvät tulokset vaativat jatkuvaa kampanjaseurantaa ja -muutoksia. Usealla ei ole siihen aikaa, harvalla edes rahaa.

Huom! Tämä mainonnan laji on ehkä eniten ”huijatuin” Suomessa. Olen kuullut ihan uskomattomia rahastusjuttuja yrittäjiltä! Eli jos haluat palkata tähän erikoistuneen yrityksen, kysy muutamalta alan konkarilta suosituksia, tai jos palkkaat heti jonkun, määritä oma kuukausibudjettisi minkä yli et suostu maksamaan.

Sosiaalisen median mainoskäyttö

Kuuminta juuri nyt. Suurimpana erona muihin mainoskeinoihin se, että voidaan tehdä vuorovaikutteisena (asiakkaat – yritys – asiakkaat) palvelunakin.

Pienyrittäjäkäytössä yleisin keino on yrityksen Facebook-sivu, josta tuupataan ulos mainontaa, kuten olemme sitä oppineet vuosikymmenet tekemään. ”Oo-op, tuossa olisi taas tarjousta! … No, klikatkaas, jakakaas ja tykätkääs nyt!”.

Sosiaalisen median käyttäminen mainonnassa on vaikeaa. Sitä pitäisi olla suunnittelemassa  kokenut (digi)mainonnan ammattilainen, sillä siellä voi ns. tulla nopeasti munille, jos ei tiedä mitä tehdä.

Itse sanon asiasta kysyville aina, että kyse on vanhasta kunnon asiakaspalvelusta, mutta uusissa kanavissa. Hyvällä palvelulla saat monta kertaa enemmän tuloksia kuin pelkällä mainoslappujen ja -lippujen jakamisella!

Eli jos haluat tietää sosiaalisen median hyödyntämisestä yrityksesi toiminnassa lisää, palkkaa aluksi ammattilainen jelppimään, sillä jokainen yritys on erilainen ja keinot myös!

Printtimainonta

Pienyrittäjällä se tarkoittaa vain paikallislehtiä. Esim. Turun seudulla niitä on kolme: Turun Sanomat, Turkulainen ja TS-konsernin Aamuset. Niissä suht´ pienen kahden palstan ilmoitus maksaa 400€ – 1000€, riippuen paikasta ja lehden yleisestä tilanteesta.

Huom! Tuo on siis yksi ilmoitus ja lehti lentää roskikseen. Ja päälle mainoksen tuotantohinta. Älä tee mainosta itse, ellet ole kokenut mainostaja ja harvoin lehden oma taittokaan siitä hyvää tekee.

Kun tilaat ko. mainoksen tuotannon ammattilaiselta, se maksaa 200€ – 500€. Tuo hinta saattaa sisältää muutaman päivän aktiivisen pohtimisen ja mainoksen idean kehittelyn. Siihen päälle muutaman tunnin kestävä mainoksen teko. Laskin kerran, että 300€ mainostuotannosta sain sellaisen ”pari euroa tunti”.

Eli yhden pienen mainoksen kokonaishinta on tällöin 600€ – 1500€. Montako tuulihattua leipomon pitää mydää saadakseen se takaisin? Montako tukkaa kampaajan leikattava?

Alueellinen tv-mainonta

Monella on vielä se käsitys, että tv-mainonta maksaa paljon. Se voi olla nykyään myös edukasta.

Esim. Olemme tehneet muutamille yrityksille animaation tai videon messu-, verkkosivu-, ja myyntikäyttöön. Siitä samasta olisi voinut tuottaa version myös tv-mainokseksi.

Jos siis tarvitset näyttävää liikkuvaa kuvaa, tilaa tuotannossa ns. monta kärpästä yhdellä iskulla. Tuollaisen kokonaisuuden hinta on kuitenkin ”tonneja”, mutta hyötykin saattaa olla monikertainen verrattuna esim. yksittäiseen printtimainokseen.

Jos haluat niiden lisäksi esim. MTV3:n alueellisen mainoskampanjan, kohtuullisen kattava kampanja maksaa ”toisen tonnikasan”. Se sisältää usein myös bannerimainonnan MTV3:n omilla sivuilla.

Banneri-, radio- ja muut mainosmediat

Teemme edelleen paljon bannerimainontaa, mutta se koskee lähes aina suuryrityksiä ja kaupunki- tai kuntamarkkinointia. Pienyritykset eivät tilaa bannereita, ja miksi tilaisivat? Kattava bannerikampanja pirstaloituneessa verkkostratosfäärissä maksaa kuitenkin kohtuullisen summan, ja hyödyt ovat usein vähäiset.

Radiomainonta paikallisradiossa voi olla kannattavaa. Varsinkin jos haluat tavoittaa vanhempaa ostajakuntaa, jolla on aikaa. Tuotannon saa printtimainostuotannon hinnalla, 200€-500€:lla. Media-aika esim. Turun paikallisradioissa on paljon alueellista tv:ta edukkaampaa.

Tosin yritin tätä juttua varten kaivaa mm. SBS-radioiden (Radio Sata Turussa) myyntihintoja, mutta vaikka olen ammattilainen, en ymmärtänyt juuri mitään heidän hinnastostaan (vink, vink vaan sinne)! Sama vika heillä, kun vieläkin on internet-tuotantojen myynnissä, asiakkaille termistö on edelleen täyttä hepreaa.

”Kivijalkaliikkeellä” on usein käytössä ne edukkaimmat mainosmediat: ”Viidakkorumpu”, A-teline jalkakäytävällä ja ikkuna. Kuten jo edellisessä blogipostissa kerroin, niihin kannattaa panostaa.

Hyvä ja ystävällinen palvelu vie sanaa eteenpäin paremmin kuin mikään mainos. Se tarkoittaa sitä, että asiakas saa enemmän kuin odotti. Sitä tapahtuu aivan liian harvoin, mutta kun joku sellaiseen palveluun törmää, kuvat ja kehut kulkevat sosiaalisessa mediassa sadoille, jopa tuhansille ihmisille.

Monta erilaista mainosmediaa on näidenkin lisäksi. Paikallismainonnassa pidän itse ns. guerillamainonnasta, jossa tehdään yksittäinen mainos, tai kokonainen kampanja yllättävään paikkaan/ yllättävässä paikassa.

Osula – paikallinen mainosmedia pienyrittäjille

Uutena tänne listaan voi kohta lisätä oman Osulamme, joka avataan Turkuun keväällä, testauksien jälkeen.

Osulan vuosihinta yrittäjälle on 99€-199€ (Turun Yrittäjien jäsen saa vuoden 99€:lla, muut satasen kalliimmalla). Summalla saa:

  • Yrittäjän itse tekemiä (kohdennettavia) mainoksia vuoden ajaksi Osulaan, josta ne kulkeutuvat ihmisten sähköposteihin, Facebook-seinille jmv., kun niitä tilataan ja katsotaan.
  • Yrityksen oman mainos-sivuston, jossa näkyy ko. yrityksen kaikki mainokset, yhteystiedot, sijainti ja muut tärkeä.
  • Tarkan tilastoinnin siitä, moniko mainoksesi katsoi, moniko siitä klikkasi sivuillesi tai verkkokauppaasi, jne.

Mieti tarkoin mihin mainoseurosi laitat, sillä ne kyllä saadaan kulumaan, jos ei asiaa yhtään selvitä ja pohdi.

Vielä kerran, parasta mainontaa olet sinä itse ja oma toimintasi! Ollaan siis kaikki paremmin kuin ihmisiksi!

Pikku Apuri

Koska pienyrittäjille suunnattu Osulamme lähenee valmistumistaan, kerron omista kokemuksistani pienyrittäjien markkinoinnissa sekä muutamista suosituksista miten sitä ehkä kannattaisi tehdä.

Yrittäjä esiin!

Pienyrittäjien paras ase on yrittäjä itse. Mulkulta kun ei kukaan osta, vaikka tuote olisi miten hyvä. No, toisaalta tuo väittämä ontuu heti siinä, että maailman suurin ja suosituin yritys juuri nyt on Apple. Sen tuotteet ovat niin hyviä, ettei yrityksen epäeettisyys, moraalittomuus, asiakaspalvelun puuttuminen ja yleinen ”kylmyys” haittaa. Ja tässä tapauksessa kylmyys ei ole sama kuin ”cool”.

Persoonat markkinoivat itsensä, mutta olisi hyvä kuitenkin, jos olisit alasi asiantuntija. On kuitenkin monia yrittäjiä, jotka eivät osaa vastata edes peruskysymyksiin. Asiakas palaa silloin luoksesi tahmeammin. Pitää opetella koko ajan, ja olla omasta alastaan utelias.

Internet on täynnä opetusvideoita ja asiantuntija-artikkeleita, aiheesta kuin aiheesta. Pitää vain osata ja tietää seuloa mönjästä timantit. Youtube on jo nyt maailman kattavin opaskirja kaikkeen, ja samalla toiseksi suurin hakukone heti Googlen jälkeen.

Blogi rocks!

Asiantuntijuudesta olisi myös hyvä kertoa muille. Ei kannata luottaa pelkkään viidakkorumpuun, vaikka se hyvä keino onkin.

Paras keino kertoa on blogi. WordPress– tai Blogger-blogin saa auki hyvin nopeasti, jos omaa perustason tietokone- ja kirjoitustaidot. Blogi tosin kannattaisi liittää tiukasti yrityksen verkkosivustoon, vaikka sen pääosaan. Ja ei haittaa, vaikka sen liittäisi myös Facebookiin ja/tai Twitteriin. Siinä taas apua saa monelta alan yritykseltä, itsellä siihen on oma pienyrittäjille suunnattu tuotekin myynnissä.

Olen itse pitänyt blogeja kohta kuusi vuotta, ja väitän, etten olisi yrittäjä enää ilman niiden antamaa markkinointivoimaa.

HUOM! Jos et halua, keksi, tai jaksa miettiä mitä kirjoittaisit, eli se on sinulle heti vastenmielistä, älä missään nimessä avaa blogia, sillä asenne näkyy.

Erotu!

Persoonat muistetaan, vaikka myisi leipää ilman sirkushuveja. Älä seuraa kilpailijoiden esimerkkiä, vaan tee omalla, eri tavalla. Muista silti, että Nasse-setäkin erottuu, muttei se välttämättä vie nenää pidemmälle.

Jos olet kivijalkamyymälä, mieti mitä ja miten laitat ikkunasi? Kannattaako pistää ne tuotteet silkkilakanan päälle kuten naapurikin, vai pitäisikö toteuttaa jotain ihan ”out-of-the-box”? Itse suosin jälkimmäistä.

Luonnolliset verkostot apuun

Jokaisella on sukua, ystäviä, kavereita ja tuttuja. Kerro heille mitä teet työksesi. Lupaa vaikka pikku ”rabatti”.

Voi miettiä myös viidakkorummun valjastamista asiakkaille. Kun asiakas tulee ostamaan sinulta, lupaa myydä myös asiakkaan tutuille alennuksella, jos asiakas viitsisi sen tiedon välittää?

Kannattaa myös liittyä yrittäjäjärjestöihin, jos meinaa olla siellä aktiivinen. Passiivijäsen harvoin saa suuria markkinointihyötyjä. Hänelle tarjolla on koulutusta ja vinkkejä harrastuksiin. Itse kuulun Turun Yrittäjiin, jossa olen hallitusjäsen, sekä Pienyrittäjiin, jossa olen passiivisena. Osulamme tulee toimimaan Turun Yrittäjien kanssa tiiviissä yhteistyössä.

Ole avoin, rehellinen ja läpinäkyvä!

Kirjoita ja kerro kun sinulla meni joku pieleen. Älä ilmoita pelkistä tarjouksista ja onnistumisista. Kaikki epäonnistuvat. Siitä on hyvä kirjakin myynnissä. Ole aina rehellinen asiakkaillesi, vaikka se tekisi hetken kipeääkin. Se tulee kyllä lisätilauksina takaisin.

Vältä kaikissa teksteissäsi ja mainoksissasi loppuun kulutettuja superlatiiveja. Kerro suoraan mitä myyt, mutta vielä tärkeämpää, kerro miksi myyt. Se ei olekaan niin helppoa.

Next

Seuraavassa kirjoituksessa käydään hieman läpi perusmarkkinoinnin ostamista ja median hintoja. Ne kun ovat pienyrittäjien kukkarolle yleensä liian kalliita.

Pikku Apuri

Hiilijalanjälki taitaa olla jo ”so 00*s”? WWF kuitenkin listasi muutaman tutun keinon, jolla omaa jälkeä saa pienemmäksi. Ohessa lista omin kokemuksin kommentoituna:

Asuminen

  • Vaihda vihreään tuulisähköön
  • Teetä kotiisi energiakartoitus ja paranna energialuokkaa ainakin yhdellä
  • Asenna kotiisi maalämpöpumppu

Vaihdoimme vihreään tuuli- ja vesisähköön vuonna 2007. Yhtiöksi valikoitui PKS. Energiakartoitusta emme ole v. 2000 rakennettuun kerrostaloomme teettäneet, mutta aiomme ensi kesänä vaihtaa kaikkien ikkunoiden ja parvekkeen oven tiivisteet uusin (suositus kuulemma on kolmen vuoden välein). Lämmityksemme on kaukolämpö, jota ei helpolla vaihdeta.

Liikkuminen

  • Vähennä työmatkapäästöjäsi: Pidä esimerkiksi yksi etätyöpäivä viikossa
  • Vaihda yksi lentoloma junalomaan
  • Korvaa autoilua pyöräilyllä kesäkaudella

Tässä on suurimmat muutoksemme. Työmatkani on 250 metriä tai 0 metriä. Vaimollani se on 0m. Pyrin pitämään viikossa ainakin 2-3 etätyöpäivää.

Lentolomissa otammekin sitten kunnolla ”takkiimme”. Vietämme vuodesta n. 6 vkoa Thaimaan kodissamme, töitä tehden ja lomaillen. Olemme pyrkineet pitkään oloon lyhytlomien sijaan. Tässä silti omatunto kolkuttaa, sillä Euroopan lentojakin tulee yleensä 1-2 vuodessa päälle.

Autoilu on jäänyt 90% pois. Ostin pistokkeesta ladattavan sähköskootterin, jonka lisäksi kävelemme ja pyöräilemme kaikkialle. Autolle tulee kilometrejä enää n. 1000 vuodessa. Sekin vaihtui pieneen ja vähäkulutuksiseen Toyota Aygoon.

Ruoka

  • Korvaa neljäsosa ruoastasi kasvukaudella itse kerätyllä, kalastetulla ja kasvatetulla ruoalla
  • Pienennä ruokajätteen määrää suunnittelemalla ruokaostoksesi
  • Puolita naudanlihan kulutuksesi: Vaihda naudanliha kaksi kertaa viikossa villikalaan tai palkokasveihin

Ruuassa on myös suurimmat muutoksemme. Nautaa emme syö enää lainkaan, vaan ruokavalio on vahvasti kasvis- ja kanapainotteinen – ja lähiruokavetoinen. Jätteet olemme saaneet nollaan, sillä ostamme vain tarpeellisen määrän kerrallaan. Tuota helpottaa se, että talomme alakerrassa on Sale-kauppa.

Kaiken kaikkiaan olemme erittäin tyytyväisiä vuonna 2006 aloittamaamme elämäntapamuutokseen. Kaikkea on ja kuluu vähemmän, mutta aikaa löytyy paljon enemmän. Suosittelen lämpimästi.

Pikku Apuri

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Pikku Apuri

Olen työskennellyt markkinoinnin parissa kohta 15 vuotta ja vakituisessa työelämässä tulee 20 vuotta täyteen. Siinä ajassa on tullut vastaan monenmoista yritystä, kumppania ja toimijaa. Niissä on ollut huimia eroja.

Kun astut yritykseen sisään, tunnet ja aistit heti sen ”hengen”. Valtaosassa vierailemistani yrityksistä on ollut hiljaista. Ei ääniä. Vienoja pään nostoja, ”moi”. ”Moi vaan”.

Sitten on ollut toisenlaisia: huumori valtaa ilman ja tunne on rento, luottavainen. Tuosta tunteesta voi päätellä paljon, jos kulkee aistit auki.

Lucky bastards

Olemme olleet onnekkaita viime vuosina. Vastaan on tullut muutama kumppani, joissa homma pelaa: Mainostoimisto Satumaa, I Rice Hua Hinissa ja Place Marketing. Heillä on poikkeuksellisen hyvä meininki, kiireistään riippumatta.

Onko tuo rekrytoinnin ansiota? Varmasti. Onko se kiinni johtajista? Taatusti. Suurin syy molempien hyvään henkeen on kuitenkin työntekijöiden asenne. Molemmissa esimerkeissä tuetaan ja autetaan työkaveria. Kummassakin myös uskalletaan kysyä ns. tyhmiäkin kysymyksiä, koska luottamus on tapissaan. Opimme kaikki koko ajan uutta, miksi peittää sitä? Sehän on elämän hienoimpia asioita.

Conclusions

Mukavien ihmisten kanssa työ vaan on hauskempaa. Toki tulee maanis-depressiivisiä kausia (Jei! – Fuck all – Jei!), mutta niitä tulee jokaisessa pidemmässä suhteessa. Sitä vaan huomaa yleisonnensa juontuvan paljon siitä, kenen kanssa on saanut ja saa tehdä töitään. Elämisessä työtä kuitenkin tehdään paljon, kun aurinko nousee taivaan kaarelle.

Itselle on ollut tärkeintä kaikkien kohteleminen tasa- tai ylivertaisena. Olen nimittäin niitä ihmisiä, jotka tietävät vähän kaikesta, mutteivät osaa kunnolla mitään. Olen siis riippuvainen muista, jotta palkkani juoksee. Tänäänkin palkkani juoksee siksi, että olen yrittänyt olla polttamatta siltoja, ja kontaktit vielä pelaavat.

Eilen oli amerikkalaistuvan maailman ”osta kaikkea päivä”, eli ystävänpäivä. En ostanut kuin Tikka Masala -pikaruuan ja muutaman oluen, enkä toivottanut kaikille Facebookissa päivää. Sori. Sen sijaan haluan kirjoittaa seuraavaa:

On siis ihan sama mitä muut tekevät, jos oma työpaikkasi toimii. Ja se toimii vain, jos itse toimit. Hyvä asenne on vaikeaa muistaa joka tunti, mutta jos sitä harjoittaa, oma parantuva asenne tarttuu muihinkin. Paskana päivänä kannattaa vain jäädä kaappiin. Jännää muuten, että fyysisesti kipeänä saa jäädä kotiin, muttei koskaan asennevammaisena? Olisi jee, jos voisi sanoa työnantajalleen, että ”tänään olen kaikille turha ihminen, minulla on paska päivä”, ja voisi luvalla olla tartuttamatta muita. Hyviä asenteita kaikille!

Pikku Apuri

Tänään oli aurinkoinen helmikuun perjantai. Seisoin koneeni ääressä, tällä kertaa ihan toimistossamme. Posti toi paksuhkon kirjeen, joka oli osoitettu nimelleni. Avasin sen.

Sisällä oli Tuuti Piipon ja Miika Peltolan kirja: Kantapään kautta, imarteleva kirje ja käyntikortti. Oli kuin olisin saanut auringon auringonpaisteen päälle. Kirjakin vaikutti mielenkiintoiselta. Mutta siis bonarit upeasta markkinoinnista Sissylle.

Itse asiassa on vielä saman päivän perjantai. Lähdin aikaisemmin töistä, ja lysähdin ahmimaan opusta hetimiten. Olen nyt puolivälissä ja voin kertoa sen olevan hyvä.

Epäonnistumisen pelko

Olemme nimittäin kohta päästämässä omaa Osula-palveluamme maailmalle. Se on oikeastaan vasta toinen tekemämme palvelu. Ensimmäisen unohdimme heti sen tehtyämme – kaikkia ideoita ei kannattaisi heti toteuttaa. Pelottaa, kuten monia Kantapään kautta -kirjan henkilöitäkin. Epäonnistuminen on paljon todennäköisempää kuin onnistuminen. Mutta se on myös opettavampaa.

Kyseessä kun ei ole mikään superpalvelu. Osula on mainoskanava pienyrittäjille, ei sen enempää. Jollei se tuollaisenaan lähde, muutetaan sitä. Jollei silläkään, muutetaan taas.

Ainahan voi turvautua keinoon, josta toinen Tammen esikoiskirjailija kertoo, eli lähtemisestä.

Merja Mähkän: Ihanasti hukassa -kirja oli kanssa hyvä. Toimittajatausta näkyy. Sitäkin ahmi mielenkiinnolla – ja mietti. Vietämme osan vuodesta jo poissa Suomesta, mutta pitkälle matkalle? Hmmm. Ehkä joskus?

Itse asiassa olen juuri näiden kahden kirjan välissä: Oppimassa kantapään kautta ja samalla ihanasti hukassa. Ihmekös, että molemmat kolisevat lujaa.

Pikku Apuri

 

 

Meillä on katsojamäärät, kävijämäärät, klikkausprosentit, äänestysprosentit ja muut. Ne kaikki kertovat ainakin sen, ketkä suorittivat tehtävän jota joku muu edellytti, tai johon rahalla kannustettiin.

Katsoimme viikonloppuna elokuvan 50-50, joka oli hyvä kertomus syöpään saiarastuvasta nuoresta jampasta. Ja ei, se ei sortunut kliseisiin. Ei sortunut myöskään Breaking Bad, loistava tv-sarja kemianopettajasta, joka alkaa valmistaa metamfetamiinia selviytyäkseen syöpähoitojensa maksuista.

Jotenkin noista kampesi ulos sellainen totuus, josta olisi kiva oppia pitämään kiinni:

Ilo on mittareista paras. Jos tuntee iloa jostain, tekee. Jollei tunne, ei tee.

Kaikilla meillä on mm. sellaisia tuttuja, joiden luo ei oikeasti haluasi, mutta velvollisuus tai miellyttämisen halu pakottavat menemään. Kelloa kortille ja paklattuna ulos ovesta.

Erittäin hauskoja silti ovat myös sattuman ohjaamat elämykset: Olet jossakin potentiaalisesti tylsässä tilanteessa, ja päätetään spontaanisti vaikkapa juosta toppatakeissa ja -housuissa 5km ”hankeen pystyyn”, katselemaan talvista maisemaa ja juomaan hyvää viiniä.

Työprojekteissa yllättyy positiivisesti todella harvoin: Ensimmäiset minuutit tapaamisessa yleensä näyttävät miten projekti menee: Kaikki vääntävät rutiinilla maaliin, että siitäkin urakasta päästään.

Eikös iloa voisi käyttää myös työn mittarina? Jos ei iloa ole, työ tuskin on vähääkään sellainen, mitä kannattaisi edes tehdä.

En tiedä teistä, mutta jos kuolen sattumalta johonkin pian, kyllä harmittaisi se, että on istunut täysin turhissa kokouksissa päiviä elämästään.

Niin se vaan nousee tämäkin määrä rautaa, koska siitä saa hyvän olon. Ja kun sen aloittaa, ei kroppa suostu luopumaan.

Pikku Apuri

Aika moni pitää hyvistä luontoa ja maailmaamme valoittavista dokumenteista.

Yksi parhaista tekijöistä on Bruce Parry, vanha superluokan sotilaskouluttaja, joka ryhtyi penkomaan ensin Amazonia, sitten maailman heimoja ja nyt arktista palloamme.

YLE:n TV1 tekee taas sitä arvokkainta työtään näyttämällä tuon 5-osaisen arktisen seikkailun Kiehtova Maailma -sarjassaan. Et näe enää tuon upean sarjan 1-osaa, mutta näet kohtapuolin vielä paremman, Inuiiteista ja Grönlannista kertovan 2/5 -jakson. Hyppää kyytiin, niin ymmärrät paremmin meitä kaikkia.

Pikku Apuri

 

Olen koko yrittäjäurani käynyt puhua pölisemässä opiskelijoille, yrittäjille, johtajille ja ties kelle.

Eilen olin taas Turun AMK:ssa, tällä kertaa ”kipinä” -hankkeen yhtenä puhujana. Viereltäni löysin myös Disne Oy:n (ja juu, omistajat ovat ”Aku-/Mikkifaneja”) Tarjan sekä Condite Oy:n Jarmon.

Tällä kertaa oli erityisen kiva höpöttää, sillä minulla ei ollut mitään presentaatiota mukana, ja tilaisuudella oli ”host”, joka haastatteli meitä kaikkia 17-30 -vuotiaiden oppilaiden lisäksi.

Kun mukana ei ole presentaatiota mihin tukea, tulee hyvällä tavalla puhutuksi vielä avoimemmin ja rehellisemmin kuin yleensä. Huomasin myös olevani hyvin kartalla siitä missä nyt yrityksenä olemme, ja mihin suuntaan menossa. Muutenkin nautin puhumisesta aina vaan enemmän.

Ja kaiken bonuksena heräsin tänään klo 04.05 päässäni valmis käsikirjoitusaihio Conditen yritysanimaatioon, jota Jarmo minua pyysi miettimään. Kiva päivä!

Pikku Apuri

Tunsin sen jo syksyllä 2011, että ammattini pysyy samana (mihin se katoaisi?), mutta työn kuva tulee muuttumaan olennaisesti. Nyt olen metrin päässä muutoksesta.

Olen tehnyt ”samanlaisia” verkko- ja mainosprokkiksia nyt vuodesta 1999 asti. Varmaan tuhat eri työtä on tullut tehtyä muille, muiden ohjeiden mukaan. On aika tehdä jotain itse, oman vision siivittämänä.

Kolme uutuutta

Oma Osulamme on vihdoinkin löytämässä itseään sisäisiin testeihin, eli aikaisintaan maaliskuussa saamme siitä beta-version ulos, muillekin koitettavaksi. Sitten alkaa suuri markkinointityö sen osalta.

 

Lisäksi viime kesänä tuli takavasemmalta niin mielenkiintoinen pallo, että pakkohan siitä oli ottaa koppi. Jos kaikki menee putkeen, se tulee työllistämään itseni lisäksi pari muutakin tuttua kohtapian. Sen verran voin avata, että pallo liittyy yhteisörakentamisen saloihin.

Kolmas uusi on Hubin tulo Turkuun (Turun Hub-linkki). Näyttää siltä, että tilakin olisi jo saatu tai ainakin hollilla, kiitos Casagranden suvun edustajan innostumisen asiaan!

Eli kertaluontoisista asiakkaan projektitöistä siirrymme pitkäkestoisempiin, suurempiin kehitystöihin, joissa pääpointti on helpottaa jokaihmisen arkea ja haasteita siinä.

Tosin pieni määrä rahaakin pitää jostain saada, jotta tulemme toimeen. Jollei uudet sitä tuo, vanhat työt säilyvät rinnalla. Ja sehän on win-win kaikille, jos vanha työhevonen innostuu uusista haasteista ja tuo innostuksensa myös peruspuurtamiseen?

Tosi mukava fiilis on nyt päällä, ei muuta voi sanoa. Sitä taidetaan sanoa onnellisuudeksi?

Pikku Apuri

Media on niin pullollaan Suomen uuden PR-päällikön valintajuttuja, joten kerron vain pari hienoa esimerkkiä vapaaehtoisesta kampanjoinnista:

Kaappimainos Haavistolle

Arokin Esa Arokki Productionista kokosi ystäviään kasaan, äänitti ”kaapissaan” (sic!) Pekalle radiomainoksen, varasi sille aikaa Voice -kanavalle. Voit kuunnella mainoksen tästä. Isot propsit!

Halit ja mehua

Sunnuntaikävelyllä Turun Teatterisillalla tuli vastaan mukava viiden hengen tyttöporukka, joka jakoi ohikulkijoille halauksia ja kuumaa mehua. Halausprosentti oli kuulemma koko päivältä huima 80%. Eli vain joka viides luikki karkuun.

Tuntuukin siltä, että Niinistöllä on liikemiehet, perinteiset, konservatiivit ja perusperheet takanaan, kun taas Haavisto on ensimmäisenä poliitikkona saanut liikkeelle sellaisia, jotka eivät normaalisti äänestä missään vaaleissa. Ja kaiken lisäksi hän saa ko. porukan kampanjoimaan omasta tahdostaan, omilla rahoillaan!

Suomi saa kummasta tahansa hyvän presidentin, mutta Haavistolle iso käsi kyvystä aktivoida ja osallistaa peruspolitiikkaan jo kyllästyneitä!

Pikku Apuri

Elämäntilanteemme on sallinut muuttaa myös työntekoamme. Olemme 2011 loppuvuoden (talousjumittuneille: Q3&Q4) skaalanneet emoyrityksemme toimintaa, palkkoja, kuluja, ymv. pienemmiksi ja joustavammiksi.

Ja kuulkaas, työ tuntuu mukavammalta kuin koskaan tämän kuuden vuoden yrittäjyyden aikana.

On oikeastaan outoa, että digitaalista työtä tietokoneilla tekevä (pieni) yritys pitää kiinteää toimistotilaa. Jos joku pyytää tapaamista, se onnistuu hetkessä asiakkaan tiloissa. Omistamme jalat ja polkupyörät, yhden pienen autonkin!

Kaipaamme tosin välillä työyhteisön ”sosiaalista höpöttämistä muusta kuin töistä”, mutta ei se liity millään tavoin varsinaiseen työmme tekemiseen.

Itse olen jo miettinyt sellaistakin, että työtä voisi tehdä välillä eri paikoissa, esim.

  • mikäli kesäksi osuu joku suurempi työ, niin sen voisi tehdä porukalla esim. Utön majakkasaarella, josta on mantereelle nopeat verkkoyhteydet.
  • Osulan kehitystyötä voi tehdä Vehmaan mökillä, tai jopa Hua Hinissa Thaimaassa?

Suurin syy monelle pienelle toimijalle toimiston pitämiseen lienee kuitenkin se, että osa asiakkaista haluaa ”sisäänsä” tai lähelleen ne, joiden kanssa työtä tehdään. Tuo on v.2012 hieman vanhanaikaista, jos jo muutenkin tekijät löytyvät alle 5km:n säteeltä?

Hub Turku

Olen ollut Turun Hubin taustajoukoissa alusta asti, ja kohtapian toivomme löytävämme sille kodin Turun keskustasta. Nykytyöllemme joku 1-2 päivää Hubissa/ viikko -paketti on juuri passeli. Pääsee välillä turisemaan muiden kanssa, muttei kuitenkaan maksa siitä satoja tai tuhansia euroja kuukaudessa.

=

Pienemmäksi skaalaamisen clue on silti tämä: Kun kulumme ovat tipahtaneet 50%, voi myyntikin tilapäisesti tipahtaa. Lopputulos: Pienempää, hitaampaa, rennompaa, kivampaa.

Onnea silti teille kaikille, jotka haluatte kasvaa ja komistua. Meille pienempi on todistettavasti juuri nyt parempi.

Pikku Apuri

Mitä tehdä kun joku suurempi projekti meneekin syystä tai toisesta kohti metsäpolkuja?

Yleisin ensivaihe kokemukseni mukaan on syyttely: ei me tehty, te sen teitte tai ette tehneet. Sitten seuraa salamyhkäinen katkeruus ja pahimmillaan jopa selkiin puukottelu. Lopputulema on, että ko. prokkis raahataan väkisin ja turhautuneena maaliin.

Minkä olen thaimaalaisilta (buddhismi) oppinut on se, että taakse ei enää kannata katsoa (muuta kuin myöhemmin – oppimismielessä), ja liian kauas eteenkin on turhaa tähyillä. Edetään step-by-step, jotta saadaan hieno ja hyvä lopputulos. Keskitytään nyt-hetkeen ja lähihuomisiin.

  1. Olemme tässä
  2. Mitä vielä tarvitaan?
  3. Miten tästä edetään?
  4. Koska tällä tavoin ollaan maalissa?

Suomessa vaan on yksi suuri mutta ongelmatilanteiden järkevään ratkaisemiseen: Ns. ”pyhä deadline”, jolla kuitenkaan ei lähes koskaan ole mitään todellista tarkoitusta tai syytä. Se vaan on sanottu jostakin ylhäältä tai keskeltä organisaatiota. Siitä kasvaa pyhä ilman, että kukaan kysyy miksi?

Toinen ongelma on kastiasetelma: Asiakas-asiakkaan toimisto-alihankkija + mahdollinen alihankkijan alihankkija. Pahinta on se, että asiakas ei tiedä ketkä kaikki projektia tekevät, tai missä mennään. Ei olla avoimia ja rehellisiä.

Jokainen ongelmaprojekti jossa olen urani aikana ollut, on ratkennut ylihyvin siten, että kaikki ovat rehellisiä ja positiivisia, tilanteesta huolimatta. Noustaan asioiden yläpuolelle.

Tunnin kuluttua alkaa yksi sellainen palaveri, jossa nähdään mihin suuntaan tässä mennään? Olen vakuuttunut, että hommat hoidetaan. Ja onhan se kiva nähdä loppuasiakaskin ensimmäistä kertaa. Naminamia kehiin, mutta kaksterämiekka silti terävänä tupessa.

Pikku Apuri