• Kollegat tuovat esille tekemiään töitä. Ehkä tykkään. En jaa.
  • Joku pienempi yritys pärjää. Tykkään. Ehkä jopa jaan.
  • Joku suurempi, ja jo menestyksekäs yritys pärjää. En tykkääkkään, saati että jakaisin.
  • Yritys X tekee kokonaan uutta, uudenlaisen palvelun. Yllättää. Vituttaa niin, etten tee mitään – ”ignooraan” koko homman.
  • Yritys kertoo iloisen uutisen. Tykätään kaikki. Ei jaeta.
  • Yritys kertoo surullisen uutisen. Ymmärretään, ollaan ”mukana”. Kerrotaan kaikille, ei jaeta.

Verkosto – my ass. Innovatiivisuus – my second ass. Yhteisöllisyys – my all asses.

Miksi näin Suomessa? Naapurin menestys on itseltä pois. Tehdään toisin?

Pikku Apuri

 

 

 

Pienemmille yrityksille tarkoitettu mainoskanavamme Osula (Beta) aukeaa viiden päivän päästä. On siis aika aloittaa sen mainontakin. Tarrat 10€, sähköskootteri 1690€ – sähköistä mainontaa sähköiseen mainospalveluun. Näkyy joka kesä ja syksy Turussa liikkuessani.

Muu tuleva mainonta mennäänkin sitten gorillojen guerillameiningillä.

Pikku Apuri

Luen paljon. En silti ole lukenut mitään näin konkreettisen kiinnostavaa kuin Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä -kirja moneen vuoteen. Sitä vaan ei saa pois käsistään – eikä päästään. Tämän blogikirjoituksen otsikko tulee amerikkalaisesta alkuperäissanonnasta: No U-Haul behind your hearse. Et saa täältä tavaraa mukaasi.

Ja ei, kyseessä ei ole ”kukkais-, perhos- tai hihhulivihreän tilapäishäiriöstä kertova muotikirja”. Kirja on konkreettinen apu siihen, miten voit muuttaa elämäsi, mikäli moista haluat. Se on niin hyvä, että omaa kirjaani pitää nyt muuttaa näkökulmaltaan. Kaarina kirjoittaa paremmin aiheesta, josta itsekin ajattelin esikoiskirjani naputella.

Kuten blogiani lukevat tietävät, aloitimme vaimoni kanssa arvomuutoksiin perustuvan elämäntyyliremontin vuonna 2006, samaan aikaan oman yritykseni, Viidakkorummun, perustamisen kanssa. Vielä kuukausi sitten luulimme päässeemme maaliin. Lainat maksettu, pienemmät menot ja tulot, enemmän aikaa. Jokin silti kyti vielä takaraivossa. Nyt tiedämme mikä se oli. Olimmekin vasta puolimatkassa.

Kaarina opastaa miten kiireisestä kaupunkilaisnaisesta kasvoi mahdollisimman omavarainen maalainen, joka osaa elää luonnon antimilla, sisäisillä ja ulkoisilla. Pieni hirsitupa Alhonrannassa nousee kirjan toiseksi päähenkilöksi. Taistelut kasvi-, peruna- ja yrttimaiden kanssa. Voitto. Rauha.

Tiedän nyt haluavamme oppia tuon saman: Miten kasvattaa mahdollisimman suuri osa omasta ruuastaan, oppia elämään Salen ruokatiskin ulottumattomissa. Metsät on täynnä marjoja ja sieniä. Maasta saa ylös ruokaa, kun opettelee kärsivällisesti. Mökkiprojektimme muuttui juuri paljon mielenkiintoisemmaksi.

Osta ja lue Kaarinan upea kirja, jos ajatuksesi vähääkään liippaavat aihealueen läheltä.

Pikku Apuri

Liity Putiikkiviikot -sivuilla mukaan yrittäjien omaan markkinointikampanjaan. Avaamme ensi maanantaina 23.4. ja kampanjointi jatkuu Osula.fi -palvelussa yli kesän, aina elokuulle asti!

Olen sanonut tämän muutaman kerran ennenkin. Jos yhdellä jättimegakorporaatiolla on kohta miljardi käyttäjää, on selvää että perässä tulee tuhansia rikollisliigoja.

Lähes kaikki mainostoimistot ja firmat ovat siirtäneet asiakkaan kampanjat pelkästään Facebookiin. Osa yrityksistä miettii jopa kotisivujensa vaihtoa Facebookin firmasivuihin, tai verkkokauppansa kytkemistä Facebookkiin. Ymmärrän kyllä syyn: Kuluttajat ovat helposti tavoitettavissa, paljon helpommin kuin ”normaalinetissä.”

Miettikää silti hetki lisää. Facebook on kymmenin eri syin haavoittuva järjestelmä. Se muuttaa täysin mielivaltaisesti itseään, sääntöjään ja asetuksiaan. Tässä kohtaa lainaan thaimaalaista lakimiestuttua: Thaimaahan kannattaa sijoittaa vaan sen verran kun on valmis menettämään. Facebookkiin pätee sama sääntö.

Pikku Apuri

Tuo yksi kysymys on kalvannut mieltäni neljä vuotta kun olemme kehittäneet Osulaa. Tässä itselleni kehittämä vastaus:

Facebook

Jo ammattinikin takia olen ollut molempien ”jäsen/käyttäjä” vuosia. Olen nähnyt Facebookin ottavan pihteihinsä ensin ystäväpiirit ja nyt yritykset. Facebook nimittäin on kuin nikotiini. Se on megaluokassa sama kuin 7 päivää -lehti. Vetoaa ihmisen uteliaisuuteen. Koittakaa olla poissa viikko, pari. Saatte ihan oikeita vieroitusoireita. Toki sen kautta on mahtavaa pitää yhteyttä muihin. Se on Facebookin suurin etu.

Toisaalta taas tuon varjopuoli on se, ettemme pidä enää oikeasti yhteyttä muihin. Tässä aiheesta loistava TED-video (tosin englanniksi).

Nyt se lanseeraa Offers -palvelunsa, joka tulee syömään kisaajat pois pelkällä massallaan. Voi olla että ihmiset eivät välitä addiktiostaan, eikä siitä, että omat tiedot kulkeutuvat ulkopuolisille. Ne ketkä eivät välitä, ovat Offers -palvelun käyttäjiä. Pelkään niitä olevan miljoonia.

Google

Google taas on se hieman etäinen isä, joka antaa lapsilleen hyötyjä rakkautta vastaan. Siltä olemme saaneet lukuisia sovelluksia, joita ilman nettimaailma olisi paljon paskempi paikka. Se ei vetoa uteliaisuuteen, se vetoaa arjen parantamiseen. Yritysmaailmassa Googlen tuloista 96% tulee sen AdWords -palvelusta, eli mainonnasta. Joko maksat sinne 100-5000€ kuukaudessa, tai et ole olemassa (paikka 1. hakusivulla).

Molemmat ovat maailmanluokan jenkkijättejä, joilla on kaikki maailman netti-ihmiset ja hieman muutkin, faneinaan. Ne pystyvät tarjoamaan kaikki upeat sovelluksensa ilmaiseksi, ihmisten tarkkoja tietoja vastaan. Ne ovat myös maailman rikkaimpia yrityksiä, jotka tahkovat satoja miljardeja omistajilleen pörssissä. Siinä on niiden akilleen kantapää.

Osula.fi

Nyt, neljän vuoden työn jälkeen meiltä tulee mainospalvelu Osula, joka a) maksaa 99-199€ vuodessa ja b) sillä ei ole kuin kourallinen valmiita asiakkaita.

Olen seurannut sen saavan jo valmistusvuosina lukuisia kilpailijoita, kotimaastakin. Eräskin suurempi alan yritys melkein kopioi idean, nimeä myöten. Onneksi he vielä painottavat palvelussaan vinkkejä tarjousten sijaan (teimme harjoittelutyönä Vinkkilän, juuri samanmoisen palvelun jo vuoden 2007 alussa).

Osula ei voi olla ilmainen, koska meiltä, pieneltä yritykseltä on mennyt sen tekemiseen tuhansia tunteja ja muutama kymppitonni ihan rahaakin. Haluamme jotain siitä työstä takaisinkin.

Neljä asetta jättejä vastaan

Meillä on neljä asetta jättejä vastaan. On pakko luottaa jonkun niistä vetoavan tavalliseen ihmiseen. Muuten tulee unohdus.

  • Osula on aina paikallinen, aina yhden kaupunkiseudun laajuinen. Luotamme vanhan ajan palveluun. Jos sinulla on ongelma, tai haluat tietää palvelusta lisää, tulemme yritykseesi kertomaan. Saat siis meidät kiinni puhelimella, ilman puhelinvastaajakonehelvettejä.
  • Se on pienen nelihenkisen yrityksen sydänverellä tekemä. Emme mahda mitään jäteille, ellei sinulta löydy sympatiaa pienyrityksen halulle auttaa kaikkia pienyrityksiä ja -yrittäjiä alueellasi.
  • Osula osuu, nimensä mukaan. Se on tehty vasten mainonnan perussääntöjä, jossa yritetään osua mahdollisimman moneen. Osula yrittää osua vain muutamaan – tarkasti. Mainostat siis vain niille, ketkä haluavat mainontaasi. Saat vain sitä mainontaa mitä haluat. Se on ”mainontaa vihaavan” porukan mainospalvelu.
  • Emme kerää ihmisten tietoja, emmekä luovuta niitä 3. osapuolille. Siksi Osula ei ole teknisesti niin übercool. Sinun pitää vanhanaikaisesti kertoa Osulaan ns. ydinsanoja, termejä mistä aiheesta tarjouksia/ työpaikkoja haluat vastaanottaa. Tämä on eettinen valinta, johon uskomme ainakin vielä.

Voi olla, että Offers on niin kova, että Osulan pitää kytkeytyä siihen pysyäkseen elossa. Tutkimme asiaa. Joka tapauksessa on jännät ajat edessä. Olivatko nuo neljä vuotta turhia? Kohta se nähdään.

Pikku Apuri

Sitä katselee ihmeissään ihan järkipäisten ihmisten kohkaamista täysin yhdentekevistä asioista. Esimerkiksi Facebook ostaa Instagram valokuva-applikaation -uutinen on saanut jo nyt, toisena päivänään, tuhansia ja tuhansia jälleenpostituksia sosiaalisessa mediassa.

Ranin kanssa mietittiin lounaalla, että Viidakkorumpu on nyt, kuusi vuotta toimittuaan, tehnyt yli 350 verkkotuotantoa. Harvaa edes muistaa. Ne toivat palkan ja jatkoivat matkaansa.

Itse jäätiin tuossa vaimon kanssa sohvalla maatessamme miettimään sitä, että eikö ole ihmeellistä että kaikki kätemme toimivat. Pienen pieni hermovika ja oikea kätesi ei toimi, ehkä koskaan? Olemme terveitä ja meillä on koti.

Kohta aurinko on meille sopivassa kulmassa, ja lämmittää juuri oikealla lämmöllä poskiamme. Luonto herää taas yhteen lisäkesään.

Aina välillä sitä pysähtyy – syystä.

Pikku Apuri

Kirjaa saa valitettavasti vasta saksaksi ja espanjaksi.

Paras idea vaihtoehtotaloudelle mitä olen lukenut tähän asti (Vihreä Lanka 5.4.2012, Terhi Brusin). Gemeinwohlökonomie, eli yhteishyvän talous saa koko ajan suurempaa kannatusta Itävallassa ja Saksassa.

Idean takana on 1972 syntynyt Christian Felber, nykyinen Wienin talouskorkeakoulun lehtori. Hän pitää aiheesta keskimäärin 15 luentoa joka kuukausi – kulkien junalla ympäri Eurooppaa. Koska Suomi?

On päivänselvää ettei nykyinen talouskasvuun perustuva malli toimi. Heti kun talous sakkaa, maat kaatuvat. Ja kun talous kasvaa, se kuluttaa maapallon puhki. Ja systeemi palkitsee ahneutta, itsekkyyttä ja vastuun pakoilua.

Yhteishyvän talous perustuu jakamiseen, kuten Wikipedia tai Linux. Se perustuu myös samoihin arvoihin kun suhteet läheisiin ihmisiin: Luottamukseen, arvostukseen, auttamiseen ja yhteistyöhön. Neurobiologian parissa on huomattu, että yhteys ja yhteistyö motivoivat ihmistä enemmän kuin kilpailu.

Yhteishyvän taloudessa yritykset eivät kilpaile tavoitteenaan rahallinen voitto, vaan ne pyrkivät toiminnallaan mahdollisimman suureen yhteiseen hyvään. Menestyvimpiä ovat ne, jotka toimivat sosiaalisesti ja ekologisesti. Ahneudesta ja itsekkyydestä ei siis enää palkita. Konseptiin kuuluu vähimmäispalkka ja viikkotyötuntien vähentäminen. Voittoja ei saa jakaa yrityksen ulkopuolisille.

Nyt jo muutama sata yritystä on julkaissut yhteishyvän taseensa. Siinä yritys saa pisteitä sen mukaan miten se vaikuttaa sidosryhmiinsä, ympäristöön ja yhteiskuntaan. Pisteitä saat mm. ekososiaalisten pankkien käyttämisestä, materiaalitehokkuudesta, tyontekijöiden kannustamisesta pyöräilijöiksi tai julkisen käyttäjiksi, mainostamattomuudesta tv:ssa tai postitse, sosiaalisesta hinnoittelusta ja avoimista palkkatiedoista, joissa ylin johto saa ansaita korkeintaan kymmenen kertaa alimman palkan verran.

Käytäntöön mallia on soveltamassa jo lähes 600 yritystä Euroopassa. Itävällassa perustetaan parhaillaan YHT-periaatteella toimivaa pankkia.

Hyvät yritykset saavat sitten palkkiokseen edullisemmin lainaa ja maksavat vähemmän veroja.

Felberin mukaan tähän tilanteeseen (aloitusvaihe) päästään kuitenkin vasta n. viiden vuoden kuluttua. No, kaikki lähtee jostakin. Hienon hieno idea!

Pikku Apuri

Kaikki olemme kyllästyneitä satoihin mielipidekirjoituksiin kaupunkien keskustojen samankaltaisuuksista ja pysähtyneestä kehittämisestä.

Nyt saimme Turun keskustan yrittäjien kanssa tarpeeksemme valittamisesta ja päätimme tehdä asialle jotain. Nyt:

Tarvitsemme tähän operaatioon jokaisen teidän apua.

Levittäkää sanaa ja linkkiä http://putiikkiviikot.fi/ sekä kampanjan Facebook-sivua. Tarvitsemme kaikki erikoisliikkeet tähän mukaan ja tietenkin kaikki teidät kaupunkilaiset.

Tässä tehdään nyt ihan oikeasti sydämestä pelastusoperaatiota. Kaikki järjestävät tahot tekevät tätä ilmaiseksi.

Eikö olisi hienoa, että kaupunkimme keskustassa olisi erilaisia kauppoja, ravintoloita ja liikkeitä kuin muissa kaupungeissa? Ja että ne pysyisivät ja kehittyisivät siellä? Siihen tarvitsemme nyt kaikkia kaupunkilaisia.

Toiseen suureen pulmaan, korkeaan vuokratasoon, koitamme vaikuttaa keräämällä addressia keskustan vuokrien alentamiseksi. Siihenkin tarvitsemme kaikkien jelppiä!

Auta meitä puhaltamaan Turun keskusta-alueelle uusi henki! Kiitos.

Eilisaamun Hesari sai taas kahvileivistä linnunruokaa.

Yrittäjän eläkemaksut ovat jopa viisinkertaiset verrattuna muihin palkansaajiin. Juttua ei pääse lukemaan kuin HS:n maksulliselta puolelta, mutta tässä juttu PDF-tiedostona: Yrittäjän eläke? ja alla purettuna.

Eri hinta eläkkeestä

Suomalaiset eläkkeenmaksajat on jaettu rajusti eri kasteihin. Palkansaaja pääsee eläkemaksuista halvimmalla, yrittäjällä rahaa voi kulua yli nelinkertaisesti.

Päivi Ängeslevä 

Suomalainen työeläkejärjestelmä on vähintään epäreilu. Vai mitä sanotte tästä:

Opettaja Pekka Kaipainen on keskituloinen palkansaaja, jonka vuositulo pyörii 40 000 eurossa. Hän maksaa vuodessa reilut 2 000 euroa eläkemaksua.

Fysioterapeutti Pirkko-Liisa Haapa-aho saa yrittäjänä määritellä vuosittaisen työtulonsa. Jos hän olisi Kaipaisen ikäinen ja mitoittaisi työtulonsa tämän ansiotasolle, hän maksaisi eläkemaksua 9 000 euroa vuodessa.

Maatalousyrittäjä Kallepekka Toivosella on keskisuuri maatila Uudellamaalla. Tilan viljely- ja metsäala määrittelee hänen työtulonsa, jota hän saa säätää alemmaksi tai korkeammaksi. Jos hän valitsisi Kaipaisen ansiotason, hän maksaisi reilut 5 300 euroa vuodessa.

Jokaiselle heistä karttuu saman verran eläkettä vuodessa, vaikka sen hinta vaihtelee 2 000:sta 9 000 euroon. Palkansaaja maksaa vähiten, koska työnantaja kattaa pääosan eläkemaksusta. Mutta miksi kahden yrittäjän eläkemaksut poikkeavat niin suuresti toisistaan?

On palattava hetkeksi 1960-luvun alkuun, jolloin työeläkejärjestelmää rakennettiin.

Keskituloisen palkansaajan vanhuudesta näytti tulevan vaatimaton, sillä kansaneläke oli muuttunut osittain ansiosidonnaisesta tasaeläkkeeksi. Sosiaalidemokraatit ja työmarkkinajärjestöt halusivat luoda palkansaajille ansioihin perustuvan eläkejärjestelmän.

Merenkulkijoilla oli jo eläkejärjestelmänsä, ja palkansaajat saivat omansa vuonna 1962.

Köyhät maanviljelijät, joista valtaosa oli ikääntymässä, jäivät kansaneläkkeen varaan. Keskustan edeltäjä maalaisliitto sekä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK vaativat myös viljelijöille kunnollisia eläkkeitä, joita valtio sitoutuisi tukemaan pysyvästi.

Vasemmisto antoi viljelijöille lopulta periksi, sillä maatalous nähtiin taantuvana alana.

”Vasemmisto oli valmis tukemaan verovaroin viljelijöiden eläketurvaa, jotta nuorempien viljelijöiden maksut eivät nousisi sietämättömiksi. Samalla työeläkejärjestelmä vahvistui”, sanoo poliittisen historian tutkija Jussi Vauhkonen, joka on perehtynyt työeläkkeiden historiaan.

Maanviljelijöille luotiin oma eläkejärjestelmänsä Myel, jota valtio tukee voimakkaasti.

Jäljellä olivat muut yrittäjät. Yrittäjien eläkelaki Yel syntyi Myelin sivutuotteena. Yrittäjät heräsivät liian myöhään vaatimaan etujaan, joten he joutuisivat maksamaan eläkemaksunsa itse.

Maatalouden murros alkoi 1960-luvulla, kun taas palkkatyö kiristyi etenkin 1990-luvulla.

Maatilat ovat vähentyneet yli kolmasosalla vuoden 1995 jälkeen, jolloin Suomi liittyi EU:hun. Niitä on nykyisin reilut 60 000, joista päätoimisia tiloja on puolet. Maatilojen keskikoko on kasvanut 22 hehtaarista 36 hehtaariin, ja yli sadan hehtaarin tilat ovat lisääntyneet 800:sta lähes 3 800:aan.

Maatalousyrittäjät voi nykyisin rinnastaa muihin yrittäjiin, valtiotieteen tohtori Olli Kangas sanoo.

”Perheviljelmät ovat vaihtuneet yrityksiksi, joilla on palkollisia työntekijöitä. Valtion tukema Myel istui hyvin 1960-luvun yhteiskuntaan, mutta kuinka perusteltu se on 2010-luvulla?”

Maatalousyrittäjät yltävät keskituloisen palkansaajan tuloihin, arvioi maatalouspolitiikan professori Jyrki Niemi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta. Yli kolmannes tilojen liikevaihdosta tulee nykyisin kansallisista maataloustuista ja EU-tuista.

Palkkatyö ja yrittäjyys mullistuivat 1990-luvun laman jälkeen. Pätkä- ja vuokratyö yleistyivät, ja yritykset alkoivat ulkoistaa työntekijöitään yrittäjiksi. Yrittäjinä he tulevat työnantajalle halvemmiksi, sillä he maksavat itse eläkemaksunsa, sairauspäivänsä ja vuosilomansa. Nykyisin heitä kutsutaan itsensä työllistäjiksi ja ”työntekijäyrittäjiksi”.

Itsensä työllistäjät ovat työmarkkinoiden kasvava trendi. He ovat yksinyrittäjiä, ammatinharjoittajia ja freelancereita, jotka voisivat yhtä lailla työskennellä palkansaajina. Heitä on perinteisesti ollut luovilla aloilla, kuten toimittajina ja kirjailijoina.

Yksinyrittäjiä on eniten rakennusalalla, jossa määräaikaisia on ulkoistettu yrittäjiksi. Myös kuorma-autoilijat, kampaajat, jalkahoitajat, lääkärit, siivoojat ja konsultit ovat usein työntekijäyrittäjiä.

Itsensä työllistäminen on yksi työn uusista muodoista, joita selvitetään parhaillaan työministerin erityisavustajan Pilvi Torstin vetämässä työ- ja elinkeinoministeriön hankkeessa.

Itsensä työllistäjiä arvioidaan olevan noin 150 000, joista osa on ”aitoja” yrittäjiä.

Torstin työryhmältä odotetaan nyt esityksiä itsensä työllistäjien aseman kohentamiseksi. Yksi vakavimmista ongelmista on sosiaali- ja eläketurvan alivakuuttaminen.

Yrittäjät vakuuttavat harvoin itsensä työtuloilla, jotka vastaavat heidän tulojaan palkansaajina. Syitä on useita: jotkut ovat menettäneet uskonsa eläkejärjestelmään, toiset haluavat käyttää rahansa muuhun ja yhä suuremmalla osalla ei ole varaa vakuutusmaksuihin.

Myös pienituloiset vapaat taiteilijat joutuvat maksamaan yrittäjien eläkemaksua. Apurahoistaan he maksavat maatalousyrittäjien eläkemaksua, sillä apurahansaajat liitettiin Myeliin vuonna 2009.

”Joka neljäs yksinyrittäjä elää alle tuhannella eurolla kuussa. He pitävät eläkemaksunsa minimissä, jos edes pystyvät sen maksamaan”, sanoo Suomen Pienyrittäjien puheenjohtaja Harri Jyrkiäinen.

Alivakuuttaminen voi johtaa köyhyyteen, sillä sairauspäiväraha ja työkyvyttömyyseläke lasketaan työtulosta. Jos alivakuuttaminen jatkuu vuosikymmeniä, köyhyys siirtyy vanhuuteen.

Eläkkeenmaksajat voi jakaa karkeasti kolmeen kastiin: merenkulkijoihin, palkansaajiin ja yrittäjiin, joihin kuuluvat maatalousyrittäjät ja muut yrittäjät.

Alle 53-vuotias palkansaaja, kuten opettaja Pekka Kaipainen, maksaa eläkemaksua reilut viisi prosenttia vuosiansiostaan.

Merenkulkijat ja apurahansaajat maksavat reilut 11 prosenttia.

Korkein maksuprosentti on yli 53-vuotiaalla yrittäjällä, kuten Pirkko-Liisa Haapa-aholla. Hänen eläkemaksunsa on lähes 24 prosenttia työtulosta.

Maatalousyrittäjän maksuprosentti on sen sijaan liukuva. Se alkaa 11:stä ja nousee maltillisesti, kun työtulo kasvaa. Kallepekka Toivosen maksuprosentiksi tulee reilut 14.

”Valtion tuki mahdollistaa sen, että maatalousyrittäjät voivat huolehtia eläketurvastaan kestävästi”, MTK:n toiminnanjohtaja Antti Sahi sanoo. Hän ei näe syytä muuttaa Myeliä. Maanviljelijät ja palkansaajat saavat olla tyytyväisiä työeläkejärjestelmään. Nykyajan torppareita ovat pienituloiset ”yrittäjät”, joilla ei ole varaa vakuuttaa itseään sairauden ja vanhuuden varalta.

Olisiko heillekin jo syytä luoda oma eläkejärjestelmänsä?

Lähteet: Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus 4/2011 ja Seppo

Pietiläisen raportti Kun yrittänyttä vakuutukseen laitettiin,

Eläketurvakeskus 2005.

 

Olen nyt katsellut ja kuunnellut Turun toriparkki/ kauppatori -keskustelua muutaman kymmenen vuotta. Tiedän ainoastaan sen, että mitään ei ole tehty mutta puhetta riittää.

Sen johdosta Turulla on:

  • a) edelleen maailman rumin keskustori
  • b) yrittäjät kusessa yhä hiipuvan ostovoiman sekä karmivasti nousevien vuokrien johdosta

En ota kantaa puolesta enkä vastaan, mutta muutaman oman mielipiteen voinen esittää?:

  1. Keskusta kaipaa ”out-of-the-box” -ajattelua: Raivataan aurakadun alaosa tiestä ylös, johdetaan Aurajoki torille, sinne suihkulähde jossa jokivesi kiertää ja palaa takaisin jokeen -tyyppisesti!
  2. Keskustan liikehuoneistojen vuokrataso on suurempi ongelma kuin autoparkit. 16m2 kioski maksaa ”useita tonneja/kk”. Lisäksi kauppakeskukset vaativat 24/7 aukioloajat, kun ”muillakin on”. Vain 0-1%:lla yrittäjistä on mahdollisuus terveeseen liiketoimintaan näillä rajoitteilla! Yli 99% kuolee.
  3. Jokaisen kaupungin keskustasta löydät nyt samat globaalit brändit. Kuka matkustaa Turkuun päästäkseen H&M:lle?
  4. Missä ovat Turun keskustan puut ja pensaat?
  5. Yleensä kun Turkuun on suunniteltu jotain, vastustus on todella suurta. Kun se uusi tulee, lähes kaikki ovat tyytyväisiä. Vrt. Kirjasto, uusi Myllysilta, jne.

Cool down ja uudenlaista, syvempää sekä laajempaa ajattelua kehiin!

Pikku Apuri

Avaamme oman tuotteemme, Osula.fi:n testiversion, eli ns. Beta-version 23.4.

Kuvassa vielä ”ääreiskekseliäitä” sisäisiä testimainoksia.

Osula avautuu osana Turun keskustan erikoisliikkeiden yhteiskampanjaa, Putiikkiviikkoja. Tuotamme Osulaan ko. kampanjaan osallistuvien yritysten mainokset.

Eli kampanjan avulla pyritään saamaan ihmiset käymään keskustan liikkeissä, ja Osulan avulla kaikki näkevät ko. liikkeiden tarjoukset.

Kaikki tämä tehdään nyt vain siksi, että:

  • Erikoisliikkeet säilyisivät, eivätkä joutuisi luovuttamaan paikkaansa globaaleille ”monistajabrändeille”
  • Turun seudulla elantoaan tekevät yrittäjät saavat itselleen edullisen ja hyvän mainoskanavan

Toivomme että tulette kaikki sankoin joukoin kampanjan aikana vierailemaan liikkeissä ja tsekkaatte tarjoukset Osulastamme. Muistakaa siis 23.4. – 6.5.

Jos Deborah Cameron on löytänyt meistä kaikista sisäisen tarkastajan, minä puolestani isken nyt pöytään Urho Tulitukan, mielikuvituskaverini.

Urho Tulitukka on kaikille Jippo -sarjakuvaa lukeneille tuttu. Olemukseltaan hän on hulmuavan kultatukkainen hymypalkinnon ikiomistaja, joka pärjää elämässään mallikkaasti.

Lisäksi hän lenkkeilee jokainen aamu 10 km:a, nostaa rautaa illat ja kokkaa mahtavia á la carte -illallisia vaimolleen sekä ystävilleen. Hänen lempinimensä onkin Gordon Cru.

Kaveri on myöskin hyvin pieni hiilijalanjäljeltään, koska juoksee kaikkialle ja ei koskaan lennä koneilla. Tämän hän on muistanut myös opettaa muille, minkä nyt aurinkopaneelien moninkertaistavan teho-hyötysuhteen keksivänä ehtii.

Nyt hän tosin suunnittelee rakentavansa Nakurun lapsille kerhotalon, paljain käsin tietysti, treeninä. Sitä ennen hän kuitenkin perehtyy yhteis-sosiaalisen rakentamisen saloihin ratkaistakseen asumisen ongelmat Suomesta.

Eilen hän pelasti turkulaiset pienyrittäjät pulasta. Hän sai nimittäin laskettua kaikkien keskustan liikeyritysten vuokria 80%:lla, maltilliseksi. Vakuutus- ja eläkeyhtiöt sekä kaikenkarvaiset moraalittomat sijoitusmogulit pitivät neuvotteluissa pitkään pintansa, mutta mitä he Urholle mahtoivat, suavein kaveri kaikista.

Urho polkaisi muuten samalla käyntiin koko keskustan yhteismarkkinoinnin, jolla hän aikoo kaataa kaupunkien ulkopuolella sijaitsevat kauppakeskukset. Hölkkäkeskukset olisivatkin enemmän Urhon mieleen.

What about me?

Tunteehan sitä itsensä aika nahjukseksi Urhon rinnalla. Jos mä nyt sitten vaikka kävelisin töihin -tyyppiset lennokkaat päätökset eivät vaan iske salamaa. Onneksi on Urho, kaveri vierellä.

Pikku Apuri

 

Turun keskusta on näivettymässä: Tiloja on tyhjillään ja perheiden pikkubussit suuntaavat kauppakeskuksiin.

Haluatko että keskustasta löytyy jatkossakin erikoisliikkeitä? Tule mukaan talkoisiin, jossa pyritään auttamaan keskustan yrittäjiä ja asukkaita!

 

Vastauksia ja tukea odotetaan milloin Turun kaupungilta, milloin valtiolta. Ei auta. Nyt teemme asiat itse, yhdessä!

Suurin ongelma tutkimuksienkin mukaan on se, etteivät asukkaat tiedä mitä kaikkea keskustan yrittäjät tarjoavat? Mitä missäkin myydään ja missä liikkeet ovat?

Apuun rientää kaksi kertaa vuodessa (kevät, syksy) järjestettävä, monivuotinen Putiikkiralli -kampanja, sekä yrittäjille räätälöity Osula -sähköinen mainospalvelu.

Tule kuulemaan lisää 23.4.-6.5. järjestettävästä PUTIIKKIRALLI -kampanjasta ja Osulasta KESKIVIIKKONA 21.3. klo 18 Panimoravintola Kouluun , 2krs. Voit ennakkoilmoitautua tilaisuuteen tästä. Turun Yrittäjien kutsun löydät tästä: Putiikkiralli.

Pikku Apuri