Avoimuus ja tunteet – kuuluvatko ne yrittämiseen?

Moni sanoi silloin kun lähdin yrittäjäksi, ettei tunteiden näyttäminen sitten kuulu businekseen. Ihan fiksu neuvo. Avoimuutta oikein kammoksuttiin vuonna 2006. Miten sitten olen sitten noudattanut ohjeita?

En mitenkään. Olen mokaillut koko ajan, ihan avoimesti 🙂 Jään kiinni valheellisista väittämistä, kaksinaismoralismista ja mistä lie.

Kun lähdin kirjoittamaan yritysblogijuttuja, päätin, että kirjoitan ne “suoraan hihasta”, ilman fiksua jälkimietiskelyä saati faktan tarkistuksia. Ja sillä saa aikaan paljon noloa jälkeä.

Väyrynen on sanonut yhden eri fiksun neuvon, jota kannatan jokaisen noudattavan: “Nuku yö päätöksen päälle ja katso sitä aamulla uusin silmin, vielä kerran.”

Tosin itsensä nolaamisessa ja itselle nauramisessa piilee myös vapautuksen avaimet. Vaikka se sattuukin, sellainen kouluttaa tehokkaasti ja saa tekosädekehän himmenemään juuri oikealla tavalla. Sillä kun lukee ja seuraa mitä ihmiset suoltavat, ovat ne aina maskin takaa tehtyjä. Se on täyttä teatteria. Siksi nautin suunnattomasti esim. Juha Hurmeen tai Laura Lindstedtin suorista kirjoituksista tai sanomisista. Minun kuuluisi tykätä niistä businessneroista, joista kaikkien kuuluisi tykätä. Eivät voisi vähempää kiinnostaa. Lienenkin jonkinlainen kulttuurihippihumanisti yrittäjän farkuissa. Minun ei kuuluisi pärjätä. Ja olisin kovin huono buddhalainen, sillä “menettäisin kasvoni joka päivä.”

Vaan juuri siksi pärjään. Lähes jokainen uusi asiakas kertoo ihastuneensa Pikku Apurin verkkosivujen ja juttujen “humaaniin linjaan” ja siksi haluaa juuri meidät työtään tekemään. Toki olemme myös kokemukseen nähden halpa 🙂 Avoin linja vetoaa ehkä pienempään joukkoon, mutta se tarttuu sitäkin lujempaa omaan kapeaan väyläänsä. Siksi emme muuta linjaamme, pikemminkin rohkaistumme lisää.