Avoimuus vaatii itselle nauramista, pelkojen voittamista ja häpeämättömyyttä
Päätin maaliskuussa koronan tultua aloittaa digitorpparielämästämme videolähetykset ja samalla viestiä paljon entistäkin avoimemmin. Vaikka olen treenannut yli 3000 blogikirjoitusta samaa aihetta, livevideoilla sama ei ole ollut helppoa.
Päätin jo alussa, etten tee käsikirjoituksia enkä harjoittele. Vedän lonkalta, mutta päätän aiheen aiemmin. Nyt näitä livevideoita on jo 17 – ja osaa ei pysty enää katsomaan. Pyrrhoksen voitto taitaa tuntua sitten tältä?
Mietin jälkeenpäin jopa päiviä omia julkaisujani ja heräilen aamuöisin niistä aiheutuviin pelkotiloihin. Jokainen voi ihan itse koittaa kertoa avoimesti asioita, varsinkin videona – ja livenä, niin huomaa vaikeudet. Parempi olisi olla hiljaa, mutta jos suosittelen avoimmuutta asiakkaillemme, en voi olla itse muuta. Minun pitää heittäytyä ensin, vasta sitten voin ja osaan neuvoa muita.
Perussyy koko juttuun on se, että olen vaan lopen kyllästynyt sellaiseen sosiaalisen median liian kiiltävään ja aina onnelliseen pintahöttöön.
Kun se ei nyt vaan ole kenenkään elämää. Välillä menee päin honkia, muttei siitä kukaan kerro. Miksei? Itselle ainakin taho joka kertoo saa roimasti lisäpisteitä ja varmasti käytän heidän palveluitaan jatkossa.
Onneksi meille rohkeus ja tietynlainen “ei-niin-sliipattu” pikkuapurius on toiminut.
Vuosisopimusasiakkuudet ovat täynnä ja uusia, juuri oikeanlaisia projektiasiakkaita saa tavata lähes viikottain.
Jos saavuttaa sen tilan, mistä vuonna 2017 Pian tultua mukaan vasta haaveili, onko silloin tehnyt mitään väärin?
Bravo The Other Danish Guy ja Valco!
Nostan loppuun kaksi esimerkkiä avoimuuden ja rohkeuden auttamasta mainonnasta, joille minä nostan lippalakkiani. Bravo The Other Danish Guy ja Valco!
