Kaveri kertoi juuri perhetutustaan Helsingissä. Pienen 60m2:n kaksion vastike nousee putkirempan takia 800€:oon??!?! Ja siis asunto on omistus-sellainen, josta ostovelkaakin riittää. Umpikuja-ansa.

Asuntojen ostohinnat näyttävätkin jo taittuvan laskuun.

Itse olemme kartoittaneet kahden asunnon asumisen mallia: Huhtikuusta lokakuuhun maaseudulla torpassa, ja muutamat talvikuukaudet pikkuisessa ”luukussa” kaupungissa.

Vaan ei onnistu, koska pienimmissäkin asunnoissa vastike sekä muut kulut ovat jo valmiiksi huimissa lukemissa ja ne suuret korjaukset vasta suunnitteilla. Ja tilanne vain pahenee joka vuosi korottuvien sähkön, sen siirron, jätehuollon, vesimaksujen ja mm. hullujen kaukolämpöansojen takia. Tontitkin maksavat jo maltaita, jos sellaisia järkevältä paikalta löytää?

Ja tämä tilanteessa, jossa:

Suomi on ajettu jamaan, jossa koko ajan suuremmalla osalla ei ole koskaan varaa asua omistusasunnossa  – tai edes vuokralla.

Asuminenkin kaipaa uusia malleja

Me tarvitsemme tänne uudenlaisia taloja: Pieniä ja omavaraisuuteen tähtääviä. Tarvitsemme tänne myös uusia asumisen- ja sen rahoituksen konsepteja. Osaomistusmallia en ole koskaan ymmärtänyt, mutta omistus- ja vuokramallitkaan eivät enää riitä.

Työttömällä sekä pätkä- ja satunnaistyöläiselläkin pitää olla mahdollisuus asua jossakin.

On aivan turhaa odottaa tähänkään ongelmaan ratkaisuja historiamme huonoimmilta hallituksilta. Nämäkin on ratkaistava itse, yrittämällä.