Ajattelun kääntäminen – koska saa aloittaa tuhlaamaan?

Olen viimeajat miettinyt elämää ja sen mahdollista pituutta. Ja sitä kautta, pitäisikö omaa ajattelua ja elämää sen seurauksena, kääntää?

Kuulimme taas eräästä tutusta, joka kuoli äskettäin ärhäkkään tautiin, vain 51 -vuotiaana. Itse koin vasta pienen varoituksen, josta en ole vieläkään henkisesti toipunut. Kaikki tuollainen vaikuttaa pysyvästi. Alkaa todella miettimään, mitä tekee ja miksi.

Olemme nyt työskennelleet vajaat 30 vuotta. Osan vuosista toki vain osittaisesti. Olemme onnistuneet saamaan riittävän hyvän elämän.

Mitä varten, kuinka kauan ja miksi jatkaisimme kuten meille on nuoresta saakka opetettu?

Kotoa ja peruskoulusta opimme tekemään kuuliaisesti työmme, maksamaan lainamme ja keräämään omaisuutta: kodin, kesäkodin, kulkuvälineitä, säästöjä, roinaa. Perusmallin (ja hallituksen) mukaan töitä pitäisi paiskia mielellään kuolemaa edeltävään päivään, tai ainakin 70-vuotiaaksi, koska sinähän elät valtion hyväksi? Sen jälkeen omaisuus tutuille ja ruohoa pukkaamaan. Päälle nautitaan kahvit ja voileipäkakkua.

Eläkkeellä sitten saat luvalla nauttia. Vaan kun niin monet kuolevat jo ennen. Eivät ehdi.

Jätimme vaimon kanssa lapset tekemättä, joten olemme vain me kaksi. Meiltä ei siis tarvitse jäädä mitään tuleville. Kuinka kauan siis vielä keräämme omaisuutta, vai olisiko aika jo nauttia kerätystä? Kääntää koko homma 180-astetta, aloittaa tuhlaamaan saatua.

Sillä perusasiat pitää muistaa. Joku ei kuitenkaan tykkää siitä mitä teet, teit mitä tahansa.