Yrittäjien kapina (Alf Rehn, TS 20.7.2016)

Alf kirjoittaa asiasta, josta itsekin olen kirjoitellut vuosia – tuloksetta.

Olisin valmis kapinajoukkoihin heti. Olen vaatinut kauan, että pienyrittäjien turvaverkko sekä eläkemaksut pitäisi saattaa EDES palkansaajien tasolle. Kuka lähtee kanssani linnaan siitä vakaumuksesta?

YRITTÄJIEN KAPINA

Jopa meidän kovin monimutkaisessa maailmassa on asioita, jotka ovat varsin yksinkertaisia. Kuten se, että jos kesä on lämmin, kuluu enemmän jätskiä ja kaljaa. Tai se, että jos maassa on paljon nuoria ilman töitä tai tulevaisuudennäkymiä, siitä ei hyvää seuraa. Niin, tai se, että talous ilman yrittäjiä ei kovin kauaa pyöri.

Kaikki kaikkialla tietävät, että yrittäjät ovat keskeisiä jokaisen maan taloudelle. Tosiasia on, että jopa Pohjois-Koreassa, maassa, jossa vähän aikaa sitten kävin opettamassa luovuutta ja innovaatio-ajattelua, tämä on sisäistetty. Maailman sulkeutunein maa, jossa vieläkin uskotaan puhtaaseen kommunismiin ja suuren johtajan jumaluuteen, on tänään valmis hyväksymään, että yrittäjyys on tarpeellinen osa talouden toimintaa. Juu, rajoituksin ja valvottuna, mutta silti. Aikamoista.

Kun tätä miettii ja keskustelua kuuntelee, voisi kuvitella, että esimerkiksi Suomessa yrittäjyys olisi jo varsin kunnioitettu toimi – sellainen, jota viranomaiset kovasti yrittävät suojata ongelmilta ja vaivalta, jopa sellainen, joka on saavuttanut yhteiskunnassa erityisaseman. Silti tämä ei ole nyky-Suomen yrittäjän kokemus.

Puhuessani yrittäjien kanssa he puhuvat ennemmin turvattomuudesta, viranomaisten kyykyttämisestä, siitä, miten yrityksen velat voivat jäädä yrittäjän riippakiveksi vuosikymmeniksi. Välillä keskustelu käy suorastaan katkeraksi. Kapinastakin puhutaan.

Tämä viimeinen onkin aika jännä. Yrittäjien kapina, eli se, että riskejä ottamalla arvoa ja työpaikkoja luovat nousisivat puolustamaan oikeuksiaan tai suorastaan kieltäytyisivät osallistumasta yhteiskunnan toimiin, on kutkuttava idea, jolla on pitkä historia. Ja me pidämme kapinahengistä, aidosti pidämme. Vallankumosromantiikka voi olla lapsellista, mutta silti…

Kysymys kuuluu: Miksei tätä ole jo tapahtunut? Mikseivät yrittäjät kapinoi kyykyttämistä ja kyttäämistä vastaan? Mikseivät yrittäjät ole onnistuneet muodostamaan aidosti vahvaa yhteistä liikettä?

Nyt joku sanonee, että onhan noita. EK, EVA, Suomen Yrittäjät, muun muassa. Näiden kiinnostuksen kohteina on harvemmin ollut ylivelkaantunut pienyrittäjä tai muut rivijäsenet. Ja juuri tässä piilee yrittäjyyden kapinan pulma.

Kapinaan vaaditaan ryhmä, joka kapinoi, ja tämä ryhmä tarvitsee kokemuksen siitä, että he ovat samalla asialla. Vaikka puhumme yrittäjistä yhtenä ryhmänä, heidän kokemuksensa ovat laidasta laitaan ja heidän asemansa varsin moninaiset. Jos haluaa lainata Marxia, ja miksikäs ei, yrittäjillä ei ole luokkatietoisuutta.

Monet yrittäjät pärjäävät tänäänkin Suomessa varsin hyvin. He eivät kapinaa kaipaa, ja tästä syystä he harvemmin taistelevat vähemmän menestyneiden puolesta, eivätkä jälkimmäiset koe, että heillä olisi yhteistä rintamaa menestyjien kanssa. Tälläisessä tilanteessa kapina on varsin vaikeasti toteutettavissa.

Tämä on sääli, koska yrittäjien kapina, sellainen, joka ajaisi ennen kaikkea näistä heikoimpien asemaa eteenpäin, olisi varsin hieno asia. Tänään Suomessa pelkkä Y-tunnus voi viedä työttömyysturvan, pelkkä toive mahdollisuudelle tehdä elämälleen jotain sosiaaliturvan. Eikä tämä ole oikein.

Meillä on liikaa yrittäjiä elinikäisessä velkavankeudessa. Meillä on liikaa nuoria, jotka syrjäytyvät, koska heidän vanhempansa yrittäjyys ajaa heidät heikompaan asemaan. Meillä on liikaa kauniita tarinoita menestyneistä yrittäjistä ja liian vähän ymmärrystä yrittäjyyden kurjia kohtaan.

Kirjoittaja on liiketaloustieteen professori Åbo Akademissa.