Ihminen on lottovoittojen lottovoitto (Kolumni Turkulainen -lehdessä 24.4.2016)

3,8 miljardia vuotta sitten: Maapallon peittää kokonaan alkumeri, jossa ihmeelliset “bakteerikasat” edustavat ainoaa elämää.

Eräs suurimpia sattumia koskaan tapahtui seuraavaksi: Kaksi ns. esitumaista bakteeria törmäsivät, aivan vahingossa, ja syntyi ensimmäinen ns. aitotumainen (eykarootti) eliö. Se on kaikkien kasvien, eläinten ja meidän ihmisten yhteinen esi-isä.

Se oli eräs suurimpia sattumia, joka johtui pääasiassa vielä suuremmasta sattumasta, siitä, että maapallomme kiersi aurinkoa juuri oikean välimitan päässä. Siksi vesi esiintyy meillä kolmessa olomuodossa, höyrynä, jäänä ja elämälle välttämättömänä, nestemäisenä.

ONKO MUITAKIN?

Draken kaavan mukaan maapallon tapaisia, juuri oikean välimatkan päässä aurinkoaan kiertäviä planeettoja on miljardeja. Jos joissakin niistä on käynyt samanlaisia sattumia kuin meillä, juuri oikeassa rytmissä, on suuri mahdollisuus siihen, että jossakin kauempana on myös elämää, eri asteisina. Ehdimmekö viestimään heidän kanssaan, on se suuri kysymys?

UNOHDETTU KUNNIOITUS ELÄMÄÄN

Maailmaamme näyttää nyt johtavan ahneus ja tyhmyys. Kärjistettynä: Valkoihoiset miehet, jotka ovat jääneet narsistiselle aikakaudelleen teini-ikään, kahmivat kaiken mitä saavat.

On totta, että lähes kaikilla mittareilla olemme tähän asti parantaneet elinolosuhteitamme. Mutta kestääkö maapallomme enää tämän lisääntymisen, raiskaamisen ja rikastumisen?

Itse kukin meistä lienee joko unohtanut, tai ei tiedä sitä äärettömän pientä todennäköisyyttä, että saamme edes nauttia elämästä. Tulevista kirkkaista kesäöistä, jolloin tähtiä voi kahmia ilmasta. Narskuvasta lumesta. Rakkaudesta toiseen aitotumalliseen.

Eikö meidän pitäisi olla sananmukaisesti sivilisaatio? Toimia yhdessä, toisiaan auttaen? Kuulimme hetki sitten taas John Lennonin naivin mutta kauniin Imaginen Chris Cornellin upeana esityksenä (Finlandia-talossa). Kuten Chriskin sanoi, sen sanoma on nyt ajankohtaisempi kuin 1970-luvulla.

Imagine there’s no countries
It isn’t hard to do
Nothing to kill or die for
And no religion too
Imagine all the people
Living life in peace…

Olisi ehkä hyvä, jos käyttäisimme ajastamme edes tovin, jotta taas muistaisimme sekä ymmärtäisimme, kuinka hauraasti tänne saavuimme, ja kuinka julmasti sitä haurautta nyt kohtelemme.

Jari Liitola, Pikku Apuri ja elämän opettelija